8. Arabian museo

Arabian museo kertoo nimensä mukaisesti Arabian posliiniesineitä ja -keramiikkaa. Museo ei ole iso, mutta aihealueeseensa keskittyen hyvin kattava. Näyttelytila löytyy rakennuksen 9. kerroksesta, joten hissille vaan ja ihastelemaan ylhäältä Arabian rannan maisemia. Etuosasta löyty aina jotain vaihtuvaa taidetta, usein nykykeramiikka nuorilta suunnittelijoilta ja ilman museomaksua.

Museossa on tullut vierailtua useasti. Tutut esineet on kiva nähdä, kuitenkin aina tuntuu muotoilusta löytyvän uusia puolia. Toisaalta Arabian museoon ei ole tullut koskaan ennen erikseen lähdettyä kui nyt museokortilla. Paikalle vetää paremminkin alakerran tehtaanmyymälät (Iittala, Finlayson ja Pentik), sekä erikoistapahtumat, joiden yhteydessä on päässyt mm. Arabian tehtaiden opastetulle kierrokselle itse tuotantotiloihin. Kun näitä tapahtumia jatkossa järjestetään, voi suositella! Usein tulee sitten museoonkin päädyttyä.

Museossa kenties hienointa on takaseinän kooste, jossa kaikki arabian kaikkien posliiniastiastojen kahvikupit ovat esillä. Hieno paikka nähdä mikä on ollut muodissa eri aikakausina ja miten tyyli ja maku on muuttunut. Vaikuttava on myös Birger Kaipaisen Helmikuovi, jossa on jotain kansanperinteistä, mutta kuitenkin tyylikästä uutta. Lastenkin mieleen se on jäänyt, sillä Sellon kauppakeskuksessa kuvan ollessa esillä, ovat lapset innokkaasti esitelleet kuvan esittävän Arabian museon kuovia.

Kierros on selkeä, tosin museon koon puolesta eksymisvaaraa ei oikein ole. Kannattaa pipaahtaa museokortilla tai ilman, jos Arabian rannan myymälöihin on asiaa.

Mitä: Arabian museo, Helsinki
Missä: Hämeentie 135, Helsinki
Milloin: 24.5.2015
Maksoi: 4e, Museokortilla - for free
Uudestaan?: Tehtaanmyymälöissä poiketessa
Lapset mukaan?: Menee mukana.
Netissä: http://www.arabia.fi/Arabian-tarina/KERAeILY/Arabia-keskus

7. Tekniikan museo

Tekniikan museossa on muutama vetonaula, mutta yleisesti näyttelyt keskittyvät enemmän Suomen teollisuuden esittelyyn kuin teknisiin selityksiin. Museo ei kenties ole nyt syksyllä alkaneen peruskorjauksen myötä parhaimmmillaan, mutta korvauksena museoon pääsee sen ajan tutustumaan ilman pääsymaksua. Itse vierailimme museossa ennen kuin korjaustyöt olivat käynnistyneet ja museon ehdoton suosikki Voimalamuseo oli yhä kesäkaudella auki, mutta sulkee ovensa aina talven ajaksi. Museossa käydessä myös ympäristössä kannattaa pyöriä, Vanhankaupunginkoski on komeaa katseltavaa.

Museosta kannattaa etsiä ainakin Suomen vanhin tietokone ESKO (eli Elektosähköinen Sarja KOmputaattori), joka löytyy museohallin parvelta ja tutkia vanhan kosken rannalla sijaitseva Voimalamuseota (joka talvisin suljettu). Takulamppu mukaan, niin pienetkin lokoset tulevat tutuiksi. ;)

Itse museon näyttely on rakennettu hieman sekavasti. Aiheita ja tietoja on paljon ja ne ovat monin osin laadukasta sisällöltään. On käsin kosketeltavaa, kokeiltavaa, luettavaa ja selkeitä esityksiä vuosikymmeninä tapahtuneesta teollisesta kehityksestä. Monet osat uppoaisivat varmasti lastenkin mielenkiintoon. Mutta museotilassa valitettavasti harhailee ympäriinsä, eikä luontevaa kulkureittiä löydy. Aina tuntuu, että kumpaan suuntaan kannattaa lähteä, että kaikki tulee nähdyksi ja lopussa jää pelko, jäikö joku mielenkiintoinen osa vahingossa näkemättä. Harmi, sillä materiaalihan on laadukasta. Pienellä panostuksella tähän saisi varmaan huimasti parannusta; kartta käteen tai jouhevasti kulkevat opastekyltit. Onneksi henkilökunta oli avuliasta ja esitteli hyvin, mihin osioihin kannattaa tutustua. Ja museossa on parhaillaan peruskorjaus menossa, joten varmasti on lupa odottaa näyttelyreittiin pian parannusta.

Yleisesti museon näyttelyistä jää tunne, että ne ovat pääosin sponsorein ja yhteistyökumppanein koottuja esityksiä Suomen isoista teollisuusyrityksistä, eikä niinkään tekniikan kehitykseen keskittyvä museo. Eipä sillä, mielenkiintoista on katsoa, miten suomalaiset firmat ovat kasvaneet ja innovoineet vientituotteita maailmalle. Sama henki kun tuottaisi nyt tulosta, näkyisi se varmasti pian vientieuroissa ja taloudessakin muutamassa vuodessa. Kuitenkin Suomen teollisuusmuseo olisi kenties osuvampi nimi tälle museolle ja asettaisi odotukset sisällöstä kohdilleen. Hieman näyttelyn päätteeksi tuntee ylpeyttä suomalaisen teollisuuden puolesta ja jää lupaava olo, että on täällä osattu ennenkin, eiköhän osata jatkossakin. :)

Tekniikan museo sijaitsee siellä, missä Helsingin keskusta on alunperin sijainnut: Vantaanjoen suulla. Siitä kaupungin keskusta on myöhemmin siirtynyt nykyiselle sijainnilleen. Historian havinaa on siis ympäristö pullollaan jopa enemmän kuin tekniikkaan (tai siis teollisuuteen) keskittyvässä museossa. Jos jää aikaa, niin ainakin hyvällä säällä ympäristöön kannattaa tutustua ja nauttia hetki kosken pauhusta.


Mitä: Tekniikkamuseo
Missä: Viikintie 1, Helsinki
Milloin: 24.5.2015
Maksaa: 6e, Museokortilla - for free (peruskorjauksen ajan ilmainen)
Uudestaan: Kyllä remontin jälkeen
Menisikö lasten kanssa: Kyllä
Netissä: http://www.tekniikanmuseo.fi/

6kk museokortilla koettuna: 67 museota ja 20 paikkakuntaa

Museokorttia on vingutettu nyt reilu 6kk. Yhteensä siinä ajassa museokortilla on vierailtu 67:ssa museokohteessa, siihen päälle matkan varrelta on bongattu muutama paikka, joihin museokortti ei ole kelvannut. Aika hieman tarkastella, miten museokortti on vienyt pitkin Suomea ja miten siihen on kulunut aikaa ja rahaa.

Rahat ja säästöt

Yhteensä rahaa 67 museon pääsylippuihin olisi yhdeltä aikuiselta kulunut vierailemissamme museossa 407,50euroa. Kun siitä vähennetään museokortin hinta 54e, on rahaa säästynyt 353,50e eli kahdelta kävijältä 707e. Ei ihan pieni summa.

Toisaalta osassa museoista (28kpl) on ollut lapsia mukana. Koululaisen pääsylippu on useassa kohteessa tuonut kuluja, joihinkin paikkoihin taas kaikki alle 18v pääsevät sisään ilmaiseksi. Alle kouluikäiset ovat tainneet päästä kaikkialle maksutta. Ei mikään merkittävä kulu, mutta koululaisen museokortti voisi olla kiva ja ainakin lasten museokortti taskuun pienille museomatkaajille. Luulen, että muutama pieni museovierailija olisi ylpeä kortin omistamisesta, vink vink.

Pakko myöntää, että ilman museokorttia moni paikka olisi jäänyt näkemättä ja siten laskennallisesti osa 707eurosta kulumatta, joten ihan puhtaasta säästöstä ei ole kyse. Museokortin vuoksi on myös tehty muutama museomatka. Vaikka museoihin pääsee ilmaiseksi, maksaa matkat, ruokailut matkan päällä ja hotelliyöt. Lisäksi muiden reissujen yhteydessä on kuljettu pitkiäkin kiertoteitä lyhimmän reitin sijasta, mikä tietysti aiheuttaa lisämatkakuluja. Varmasti on rahan sijasta saatu kuitenkin enemmän elämyksiä ja kokemuksia vastineeksi, ei ole siis kulut yhtään kaduttaneet. :)

Paikkakunnat

Museokortti on vienyt meidät 20 paikkakunnalle ja muutama taukopysähdys välietapeineen päälle. Useampi pieni suomalaiskylä ja kaupunki kauppoineen, tapahtumineen ja muine toimintoineen on tullut tutuksi.

Monta viihtyisää kahvilaa tai ruokapaikkaa on löytynyt museoiden tai museokaupunkien yhteydestä. Usein tarjolla on kahvit, pullat ja muutama leivonnainen. Mutta museoiden yhteydessä on vallan erinomaisiakin ruokapaikkoja, joihin osaan olisi syytä mennä herkuttelemaan ilman museovierailuakin lounasaikaan tai päiväkahville. Saattaa olla aihetta ihan omalle blogipostaukselle näistä ruokapaikoista.

Reissujen yhteydessä on eksytty keskiaikaisille markkinoille herkuttelemaan karkkiomenoilla Turussa, pyöritty käsityöläismarkkinoilla Järvenpäässä, ihasteltu jouluavauksen ilotulitusta Jyväskylässä, polskittu Kylpylässä Hämeenlinnassa ja syöty Hanna Partasen lihapiirakoita Kuopion kauppatorilla.

Osa kaupungeista olisi tullut tutuiksi tai ovat vakiokohteita sukulais- ja ystävävierailujen yhteydessä. Mutta moneen ei ilman museokorttia todennäköisesti olisi lähdetty pyörimään. Museokortilla tulee helposti museoiden lisäksi Suomi tutuksi.

Aika

Museovierailuja on tehty yhteensä 27 päivän aikana. Yleensä on vietetty museopäivä tai kaksi ja valittu kokonainen museorypäs. Museot ovat silloin olleet lähietäisyydeltä toisistaan tai järkevällä kulkureitillä. Muutamassa museossa on vierailtu työpäivän jälkeen, kerran myös lounastauko on kulunut museossa. Kesän ulkomaan lomareissu, työkiiret ja remontti taas ovat aiheuttaneet muutamia taukoja museokäynteihin.

Suurin määrä kohteita yhden päivän aikana on kuusi ja näin on tapahtunut 4 kertaa. Ensi innostuksessa Hämeessä, Tuusulanjärven rannalla taiteilijakoti kierroksella, Espoon Weegee-talo ja lisäksi Turussa on liuta museoita helposti lähietäisyydellä toisistaan. Täytyy todeta, että se 6 musoeta päivässä hipoo maksimia, jos aikoo jotain myös museoista omaksua.

Kokonaisuutena museoissa käynti matkoineen, ruokailuineen ja kahveineen on mahtavaa yhdessäoloaikaa. Sopii niin pareille, perheille, ystäville kuin sukulaisille. Näitä kaikkia on meidänkin museokäynteihin yhdistynyt. Eikä yhdessäolo ja yhdessä tekemisen meininki ei rajoitu museossa kulutettuun aikaan: reissuista ja museoista tulee keskusteltua jälkeenpäin ja kyllä tämä holismi keskustelua herättää myös ystävien ja työkavereiden kanssa. Innostus myös tarttuu ja selvästi myöslähipiiriin on alkanut hiljalleen ilmestyä museokortteja...

Ajankäyttöön kyllä täytyy sanoa, että jos hullaannutte museoista, älkää vaan laatiko mitään mobiiliaplikaatiota, jolla kirjaatte museokäyntejä. Älkääkä vaan alkako kirjoittaa matkoista blogia. Ja jos olette molemmat virheet jo tehneet, niin älkää VAAN alkako miettiä aplikaation ja blogin välille mitään integraatiota. Vie aikaa varmaan enemmän kuin itse museokäynnit.

Summasummarum

Hulluutta, tietoutta, suurkulutusta, historiaa, holismia, ihanuutta, mitä lie ja kaikkea vähän päälle. Matka museokortti taskussa jatkuu rahaa säästäen, uusin paikkoihin tutustuen ja yhdessä aikaa viettäen. Kyllä museokortti on ollut yksi vuoden parhaista ostoksista, varmasti ensi vuodenkin.

66. Raision museo Harkko

Raision ytimestä, kaupungintalon kupeesta, löytyy museo- ja kulttuurikeskus Harkko. Varmoin ottein vedämme ripaa, mutta ovi pysyy kiinni. Lappu ovessa opastaa näyttelyn olevan esillä viereisessä talossa, itse Kaupungintalossa. Wow.

Huomaamme saapuvamme kaupungin kulttuurielämän keskiöön. Kaupungintalon valtuustotasanteella on meneillään Raisio-Seuran aikuisten värityskilpailun palkintojenjakotilaisuus. Yritämme pysyä taustalla ja olla häiritsemättä juhlallisuuksia. Tutkimme sen sijaan vähin äänin museokaupan vitriiniä, sekä aulan vitriinejä, joissa on raudasta tehtyjä esineitä. Opasteen mukaan esillä on Joenvarren esihistoriaa. Hiljakseen hivuttaudumme kohti juhlaväkeä ja kysyn huomaamattomasti eräältä "olisiko jossain mahdollisesti ovi, josta pääsee itse museoon?" "Joo, näyttely on kokonaisuudessaan esillä aulan vitriineissä". Hämmästys, NELJÄ kokonaista vitriinikaappia, siinä kaikki. Ja kaapit eivät ole tungettu täyteen tavaraa vaan esineet ovat esillä varsin, no - ilmavasti. Tämä on luultavasti Suomen pienin museo tai pienin museokokoelma tai pienin jotain.

Ystävällisesti vastaaja pyytää meitä jäämään mukaan juhlapäivän tilaisuuksiin, jossa seuraavana on vuorossa kaupungin kulttuuripalkinnon jako. Lisäksi tarjotaan jouluista glögiä ja pipareita. Kyllä kutsu kiinnostaa, joten jäämme mukaan.

Ihastelemme palkinnonjakoa odotellessa värityskilpailun tuloksia, joissa on luovin väriyhdistelmin taidekeskus Harkko kuvattu. Nettisivujen mukaan siis sisätilaogelmien pilaama rakennus, minkä vuoksi näyttelyt on jouduttu siirtämään kaupungintalon aulatiloihin. Pian kulttuuripalkinnon jako huipentuu. Sen saa "Niin kaunis on Eurooppa Raision kohdalta" facebook-ryhmän perustanut Esa Salminen, jonka ansioihin kuuluu vaalia monimuotoisesti Raision kulttuuritapahtumia ja perinnettä. Facebook-ryhmä kokoaa kotiseutumuseota nettiin. Selkeästi tuttumies koko kaupungille.

Ehkä hämmentävin museokortikohde ikinä. Mieletön ystävällisyys, järisyttävän pieni näyttely, mutta innovoiden kotiseutumuseo onkin sijoitettu virtuaalisesti verkkoon.

Mitä: Raision museo Harkko
Missä: Nallinkatu 2, Raisio
Milloin: 22.11.2016
Maksoi: 0e
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: http://www.raisio.fi/palvelut-a-o/kulttuuri/raision-museo-harkko/fi_FI/raision-museo-harkko/

6. Metsästysmuseo sopii cityihmiselle ja riistaintoilijalle

Riihimäeltä löytyy Suomen metsästysmuseo, aivan Suomen lasimuseon kupeesta. Toinen museoholisti lähestyi aihetta noviisina, toinen taas joskus metsästyskortin taskuunsa saaneena. Periltä löytyi kuitenkin molemmille mielenkiintoinen kohde, jossa metsäisessä tunnelmassa voi kokeilla ampumistaitoja, tunnistaa riistaeläimiä ja laskea seiniltä Jaakon keräämät trofeet.

Saavuimme paikalle aivan sukemisajan kynnyksellä. Myöhäisestä saapumisesta huolimatta vastaanotto oli ystävällinen ja henkilökunta opasti, kuinka näyttely kannattaa kulkea läpi. Museo ei ole suuren suuri ja näyttelyt sijaitsevat yhdessä tasossa. Sisältö kuitenkin on kattava ja mielenkiinto pysyy yllä läpi museon. Hienosti on onnistuttu tavoittamaan metsästys lajina niin, että siihen pääsee varmasti tutuksi niin metsiä välttelevät kaupunkilaiset kuin uutta mielenkiintoa harrastukseensa hakevat konkarit, ja kaikki siltä väliltä.

Ensimmäinen sali hätkähdyttää tunnelmallaan. Suurimpaan näyttelytilaan on rakennettu hämärä metsäinen tila, minkä avulla mielikuvitus siirtää samantien ajatukset luonnonkeskelle villieläinten tarkkailuun. Salissa näkee suomenpystykorvan isäntänsä kanssa tositoimissa, hirven tallustelemassa metsässä, kauriita, mutta esitellään myös harrastusvälineiden kehittymisen vuosisatojen aikana. Eikä näyttely jää vain katseluasteelle, vaan salin hämärässä pääsee myös kokeilemaan ampumistaitoja. Videopelillä voi suorittaa leikkimielisen hirvenammuntakokeen. Museon koukuttavin osio, onneksi ei ollut ruuhkaa. Valitettavasti tällä kertaa ei irronnut metsästyskorttia.

Perinteisin osa museosta käsitteli Suomessa metsästettäviä eläimiä. Osio, jota varmasti moni metsästysmuseosta osaa olettaa ja odottaa. Ehkä pliisua, mutta ei sitä täällä voi ohittaakaan. Lajeista oli esillä täytetty näyte ja ymmärrettävästi kirjoitettua tietoa: missä lajia esiintyy, sen metsästysaika ja elintavat. Varmasti monelle peruskoululaiselle hyödyllinen. Muutkin voivat intoutua mukaan tunnistamaan Suomen yleisimpiä eläinlajeja, joita riittää riistaksi asti. Lisäksi metsästysaiheinen valokuvanäyttely oli samoissa tiloissa.

Erikoisin, mutta ristiriitaisia ajatuksia herättävä osa museota oli Jaakko Ojaperän trofeekokoelma. Mies on kulkenut ympäri maailmaa metsästysharrastuksen saattelemana. Kokoelmasta löytyy elukoita yli 100 lajia, reilu 200 kipaletta neljältä mantereelta. Näyttely on laajuudessaan vaikuttava, kun lähtee pohtimaan paljonko harrastuksen ja kokoelman vuoksi on joutunut matkustamaan ja kuluttamaan aikaa. Ihailtavaa omistautumista intohimolleen. Toki jostain näkökulmasta eläinten päiden ripustelu seinille voi näyttää kammottavalta ja turhamaiselta. Luonnonhaaskausta vai sen eduista nauttimisista ja huolehtimista? Metsästysmuseossa tämä näyttely on kuitenkin omimmillaan. Varmasti pienissä vieraissa herättää uteliaita kysymyksiä, jopa moraalista pohdintaa. Erityisen hienoa on, että yksityisesti kerätty kokoelma pääsee kaikkien katseltavaksi, eikä mökkiin pölyyntymään. Tofeekokoelman tutustumiseen löytyy myös mobiiliopas.

Kaiken kaikkiaan hienosti kerätty pieni ja idyllinen, mutta informatiivinen ja havainnollinen museo, jossa kannattaa vähintään Riihimäen ohikulkiessa poiketa. Ei hinnalla pilattu, joskaan hinta tuskin innostaa vakiovierailuihin ilman museokorttia.

Mitä: Suomen metsästysmuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.metsastysmuseo.fi

Kasari loppu! -museobileet

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös 80-luku. Museoissa vanhoihin hyviin aikoihin voi palata, mutta ei enää hotelli- ja ravintolamuseon kasarinäyttelyyn. Se loppuu nimittäin 25.10.2015, joten vain pari päivää aikaa kurkistaa näyttely ja purkkakumin saa palkkioksi kun pohtii, mikä kasarissa oli parasta: musiikki, ruoka, historia vai muoti?

Näyttelyn hautajaisia vietetiin jo keskiviikkona 21.10. museon tiloissa. Museoholistilla oli ilo osallistua tapahtumaan. Päivän ohjelmaan kuului niin esittelyä, askartelua ja teeman mukaista puvustusta. Päätosjuhlassa halukkaat sai luonnollisesti kreppiraudalla käsitellyn pään ja tarjolla oli kasarilla tutuksi tulleita hodareita. Nykymakujen mukaisesti, tietenkin. Heeerkullista.

Juhlassa Heinon Tukun Juhlarahasto myös luovutti tunnustuspakinnon Timo Santalalle. Tuskin parempaa kohdetta tunnustuksella voisi olla. Tai edes vaihtoehtoja. Mies on tuttu niin Ravintolapäivä kuin myös We love Helsinki -tapahtumien takaa. Varmaan liikaa kunnianosoituksia hänelle voi palkinnoksi jakaa, sen verran laajalle on tapahtumien kautta iloa ja hyväntuulista tekemisen meininkiä jaettu.

Itse kasarunäyttelystä löytyi luonnollisesti jättikokoinen rubiikinkuutio (jota ei kyllä päässyt pyörittämään...), Trip-mehutetrat (miksei näitä enää sa mistään? Nykylapset eivät edes tiedä, mitä menettävät!) ja itseoikeutetusti discopallo. Ravintolanurkkaus oli sisustettuna Rosson 80-luvun tyyliin. Näyttipä tutulta ja vaikea uskoa, että pian 30 vuotta on vierähtänyt tuosta tyylistä. 80-luvun keittiökaappeihin pääsi myös kurkistamaan, tutulta näytti.

No Kasari päättyy. Mielenkiinnolla odotetaan, millä aiheella hotelli- ja ravintolamuseossa seuraavaksi jatketaan?

5. Suomen lasimuseo - Lasittunutta katseltavaa

Paluumatkalla Hämeenlinnasta, museokyltti osui silmään Riihimäen kohdalla. Vilkaisimme toisiimme, kelloon ja suoritimme pikaisen googlauksen. Kello näyttää 17 ja museo auki klo 18 saakka, hyvin ennättää. Rampille siis ja kohti museota. Sen verran oli museokortin käyttöönoton alkuintoa, että päivän aiemmat neljä museota ei muka päässä tai jaloissa painaneet...

Itse museorakennus on kaunis vanha tehdasrakennus, jossa Riihimäen lasitehdas on myös toiminut. Näyttelytilat ovat kunnostettu vaaleiksi, valoisaksi ja avariksi. Vanhat holvikaaret ja tiilipinnat kuitenkin huokuvat yhä vanhan tehtaan tunnelmaa. Ensi silmäyksillä havaitsee, että museon esineistö on runsas ja monipuolinen.

Museon esittely alkaa tuhansien vuosien takaa lasin valmistuksen alkuajoista, mutta nopeasti hyppää 1700-luvulle, josta suomalaisen lasinvalmistuksen historia oikeastaan alkaa. Suuri osa esineistöstä keskittyy luonnollisesti suomalaisen lasinvalmistuksen kultavuosiin 1800-luvun lopulta jonnekin 1970-luvulle saakka. Kerronnassa vilahtavat niin Riihimäki, Nuutajärvi, Iittala kuin Fiskarskin, joissa merkittävä osa suomalaisen lasin valamistuksesta on tapahtunut. Pääosin aikajärjestyksessä esineistön avulla kerrotaan, missä tehtaissa lasituotantoa on ollut ja miten omistukset ja tuotannot ovat siirtyneet paikkakuntien välillä esimerkiksi omistajavaihdosten myötä. Yleisopastus on selkeä.

Kattavasta kokoelmasta ja hyvistä museopuitteista huolimatta, museon esille pano ja kerronta jäi päivän muiden museoiden (Iittalan designmuseo, Vankilamuseo, Hämeen linna, Militaria, Metsästysmuseo) varjoon, eikä kerronta oikein vetänyt mukaansa lasitaiteen maailmaan. Jostain esineistä, suunnittelijoista ja kokoemista olisi kai kaivannut paremmin tausoittavaa kerrontaa, hieman jännittävää tarinaa: mistä teosten ideat tulevat, suunnittelijoiden ajatusmaailmoita ja kuinka tavarata aikakauttaan peilaavat, kuvia miten niitä on uutuusaikanaan kotitalouksissa käytetty. Selkeä ykeiskerronta olisi kai kaivannut hieman jänniä yksityiskohtohtia mukaansa tempaistakseen. Ja vaikea kuvitella, kuinka lasikuutioiden sisällä olevat lasiesineet saisi lapset näyttelystä innostumaan, jos mukaan tänne päätyisivät.

Museon yläkerrasta löytyi myös vaihtuva näyttely, joka kertoi Venetsialaisesta lasitaiteesta. Kontrasti mahtipontisen ja koristeellisen italiailaisen lasitaiteen sekä pelkistetyn ja linjakkaan suomalaistaiteen välillä on suuri. Näyttelyiden näkeminen samassa yhteydessä korostaa, kuinka monipuolinen valmistusmateriaali lasi on: samasta materiaalista muotoutuu monen tyylistä taidetta ja käyttöesinettä. Tämä havainto kuitenkin jää kävijöiden oman huomaamisen varaan, eikä lasinkäsittelyn erilaisia vaihtoehtoja varsinaisesti museossa korosteta. Tietysti kyseessä on Suomen lasimuseo, mihin venetsialaiset esineet eivät normaalisti kuulu. Tämä monipuolisuusvertailu vaikka laajemminkin toisi ihan mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Vaikka sitten korostaen suomalaista lasia, kun Suomessa ollaan.

Mitä: Suomen lasimuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: www.suomenlasimuseo.fi

Museoretki Hämeenlinnaan

Mikä ihmeen museoretki?

Golfmatkat, keikkareissut ja kylpylälomat ovat tuttuja syitä maiseman vaihtoon. Päivän tai parin reissut onnistuvat myös muoseomatkaillen. Museovierailu tai kaksi on helppo yhdistää muuhun matkaan ja toisinpäin; Hämeen reissulla majottauduimme kylpylään. Valitsee vain useita museoita lähietäisyydeltä toisistaan tai suunnittelee pidemmän reitin kulkemaan museosta toiseen. Museoiden perässä retkeillen helposti pääätyy muuteen vieraaksi jääviin kaupunkeihin tai kyliin. Samalla voi löytyy kivoja ravintoloita, ajankohtaisia paikallistapahtumia ja yllättävää oheistoimintaa. Matkailu tunnetusti avartaa, museomatkailu kenties enemmän... Museokorttilaisille kustannuksetkin pysyvät kotimaassa kohtuudessa, kun sisäänpääsy lukuisiin nähtävyyksiin on jo valmiiksi kuitattu. ;) Blogissa esitellään jatkossa museoiden mukana muutamia kivaksi koettuja museoreittejä vinkkien kera.

Hämeessä on tiiviisti monta museota

Ensimmäisenä museoretkikohteena esittelyssä on Hämeenlinna, joka on oiva kohde päivän tai parin museomatkalle. Kaupungista lähiseutuineen löytyy lyhyeltä ajoetäisyydeltä peräti 15 museota, joista kahdeksan on museokortilla saavutettavissa (merkitty m-kirjaimella). Vinkatkaa, jos joku kohde puuttuu listalta, lisätään! Jos ei ole autoa käytössä tai haluaa kunnon ja raittiin ilman vuoksi kulkea jalan, sijaitsevat Hämeenlinnnan keskustan kaikki museot kävelyetäisyydellä toisistaan.

1. Designmuseo Iittala(m)
2. Hauhon esinemuseo
3. Hämeen linna (m)
4. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo(m)
5. Hämeenlinnan taidemuseo(m)
6. Härkätien museo
7. Kotiseutumuseo Pellava ja Sahti, Alfred Kordelinin ajokalumuseo
8. Kotkon talomuseo
9. Museo Militaria(m)
10. Museo-Eerola
11. Palanderin talo(m)
12. Sibeliuksen syntymäkoti(m)
13. Säästöpankkimuseo
14. Vankilamuseo(m)
15. Parolan panssarimuseo


Museoholistin retki: Kylpylä -> Iittala -> Vankilamuseo -> Hämeen linna -> Militaria -> Lasimuseo -> Metsästysmuseo -> Koti

Jotta ennättää olla ensimmäisenä museon ovilla, on hyvä paikalla olla ajoissa. Mielummin matkustaa seudulle edellisenä päivänä siis... Hämeen reissulla majottauduimme Aulangon Kylpylähotelliin ennen retkipäivää. Hotellille ajaessa vastarannalla näkyi komea Hämeen linna. Maisemasta syntyi odottava tunnelma seuraavan päivän museokierrosta kohtaan. Vastaanotossa kyseltiin matkaan syytä: Työ, perheloma, urheilu, vapaa-aika. Miksei listalta löydy museomatkaa? Ihan vain museokortin perässä tänne tultiin, creditit siis sinne kiitos! :D Myös Vanajanlinna olisi varmasti museoretkeen henkeen sopiva majoitusvaihtoehto Hämeessä. Ja löytyyhän keskustasta lukuisia muitakin vaihtoehtoja.

Oma museokierroksemme alkoi Design museo Iittalasta(m), sillä klo 10 aikoihin ei Hämeen linnaan ollut pyhäpäivän vuoksi pääsyä. Ovet aukeaisivat vasta klo 11 ja hyödynsimme ajan poikkeamalla ensin Iittalaan. Iittalasta löytyy musoen lisäksi kattava outlet-myymälä, kahvila ja käsityöläisputiikkeja.

Iittala visiitin jälkeen ajelimme takaisin Hämeenlinnaan ja keskelle museokesittymää. Kiersimme Vankilamuseon(m), ruokailimme museovisiitin yhteydessä Hämeen linnassa(m) ja lopuksi suuntasimme Museo Militariaan. Tämän jälkeen kävimme kurkkaamssa Panderin taloa(m). Opaskierros oli juuri alkanut, emmekä tällä kertaa jaksaneet jäädä odottamaan 25 minuuttia seuraavaan kierrokseen - infoähky oli neljän museon jälkeen riittävästi vallannut päätä. Museo jäi siis välistä ja jatkoimme kohti kotia.

Paluumatkalla joku museokipinä kuitenkin syttyi vielä ja poikkesimme Riihimäellä Suomen lasimuseossa(m) ja Metsästysmuseossa(m). Tällä reissulla valkkasimme vain museokortilla ilmaisen sisäänpääsyn kohteita, mutta kiinnostuksen mukaan läheltä löytyy myös muita museoita.

Vinkit retkeen

Hämeen linna (m), Vankilamuseo(m), Museo Militaria(m), Säästöpankkimuseo ja Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo(m) sijaitsevat näköyhteydessä toisiinsa. Rykelmän kiertämiseen on hyvä varata nopeallakin tahdilla muutama tunti. Jos aamusta aloittaa, niin lounaan voi nauttia Hämeen linnasta löytyvässä ravintolassa tai Museo Militarian lounasravintolassa, joissa kyllä kahvittelukin onnistuu.

Rannalta on helppo jatkaa kaupunkia kohti. Palanderin talo(m) sekä Sibeliuksen syntymäkoti(m) löytyvät vain muutaman korttelin päässä museokeskittymästä. Palanderin talossa vieraillessa on hyvä huomioida, että taloon ei pääse vapaasti tutustumaan milloin vain, vaan ainoastaan puolitunnittain oppan johdolla. Keskustan kahvilat löytyvät läheltä kahvihetkeä tai välipalaa varten. Hämeenlinnan taidemuseokin on vain sillan toisella puolen, vaikka ei oheiseen karttaan mahdu: Hämeenlinnan museokartta

Päiväretki on hyvä aloittaa tai päättää johonkin lähiseudun museoista, jos on autolla liikkeellä. Designmuseo Iittala(m) on esimerkiksi vain reilun vartin ajomatkan päässä Hämeenlinnasta Tamperetta kohti. Väliin sijoittuu myös Parolan Panssarimuseo. Jos aikaa on enemmän kuin päivä, voi maakuntamatkaillen käydä myös Härkätien museossa, Kotkon talomuseossa, Tuuloksella Museo-Eerolassa, Hauhon esinemuseo, Lammin kotiseutumuseoissa tai ajokalumuseossa. Monet maakuntien pienet museot ovat avoinna hyvin rajoitetusti ja joskus vain kesäaikaan, joten aukioloajat on hyvä tarkistaa ennen paikalle kurvaamista. Ettei tule paha mieli.

4. Museo Militaria - esimerkki innostavasta museosta!

Jos joku kysyy miksi hankkia museokortti, niin Museo Militaria on ehdottomasti yksi vastaus. Kyllähän Hämeenlinnassa käydessä Hämeen linna on se itsestään selvä "must see" -kohde ja vankilamuseokin jo nimenä herättää uteliaisuutta, joiden jälkeen voi Militaria ajanpuutteessa listalta tipahtaa. Ei pitäisi. Onneksi poikettiin, loppua kohden ihastuttiin. Mikä löytö, johon ei välttämättä ilman museokorttia olisi koskaan päätynyt!

Tämän museon ajatuksen juoksussa pysyy messissä jopa insinööriaivoilla ajatteleva putkiaivo. Näyttely on kolmessa kerroksessa ja reitti opastetu selkeästi. Se kuljettaa kävijän läpi Suomen maajoukkojen puolustushistorian keskiajalta aina tähän päivään ii-hailtavan kronologisesti. Menneiden tapahtumien havainnollistamisessa on onnistuttu. Mieleen painuu viestijoukkojen vanhat kuuntelu-, morsetus-, salakirjoituslaitteistot.

Armeijan käytössä olleet asut eri aikoina ja eritarkoituksissa on esitelty hyvin. Näkyy kuinka materiaalit ovat kehittyneet ja varustus muuttunut. Näitähän löytyy monesta museosta, mutta täällä esillepano saa syventymään niihin jostain syystä ihan toisella tapaa. Yläkerrassa näyttelyn lopuksi kerrotaan rauhanturvajoukoista ja esillä on myös valtava tinasotilas kokoelma, todennäköisesti monen pikkupojan unelma. Piharakennuksista löytyy lisäksi lisätilat vaihtuville näyttelyille, jossa vierailun aikaan oli esillä kunniamerkkejä. Ehkä pliisuin osuus museosta.

Pois kulkiessa pihan kautta tulee väkisinkin katsottua tykistöt. Tosin niin mielekkäästi ja hyvillä infolapuilla ne seisovat rivissä, että tarkempaa tutkiskelua ei oikeastaan voi välttää. Huomioda kannattaa myös tykistöhalli, jossa ne arvokkaimmat tykit on pois säiden armoilta. Ja onhan vanha hyvin säilynyt kasarmialuekin katseltavan arvoinen jo itsessään, pihalta on kauniit näkymät vesistölle ja viereiselle Hämeen linnalle.

Museon kerronta on yhdistyy helposti kouluaikojen historian tunteihin, mutta tarjoaa huomattavasti lisätietoa aiheesta innostuneille. Ja onnistuu innostamaan. Etenemis- ja tietotahdin voi kuitenkin kukin itse sopeuttaa omaan tahtiin ja kiinnostustasoon sopivaksi. Kokonaisuus on hyvin tasapainossa ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. Välillä saa jopa jännityksellä odottamaan, mitä seuraavasta tilasta löytyy ja pohtimaan muistaako, mikä oli seuraava historian tapahtuma vai meneekö arvaus metsään.

Lähtökohdat museovierailulle tälle kohteelle eivät olleet loistavat. Päivän neljäs museo ja takana jo designista kiinnostuneelle suomalaisen lasitaiteen yksi mekka - Iittala, vanha vankila ja klassikko kohde eli linna. Militaria aiheensa vuoksi tuntui hyvältä jättää viimeiseksi läpijuoksu kohteeksi. Tuskin jaksaa keskittyä, ei varmasti kannata paneutua ja jättää jäljelle suurta keskittyymiskykyä. Mutta mennään, kun on museokortti. Oikeanlaisella esillepanolla tämä kohde onnistui kuitenkin palauttamaan keskittymisen ja jäämään mieleen kuukausienkin jälkeen. Juuri tällaisia hyvien museoiden tulisi olla. Heti oli selvää, että tänne on palattava vielä paremmalla ajalla ja keskittymiskyvyllä uudestaan. Yhä on mielessä, milloin mennään taas Militariaan?

Mitä: Museo Militaria
Missä: Vanhankaupunginkatu 19, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ehdottomasti
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.museomilitaria.fi

3. Hämeen linna

Helatorstaina klo 10 aikaan kolkutimme linnan ovia, mutta turhaan. Pyhäpäivä ja klo 10.15 selvisi, että sunnuntaiaukioloajat, joten sisään pääsisi vasta klo 11. Tämä ei selvinnyt verkkosivuilta. Liian sinikkäitä olimme ekalle museokorttikäynnille, että olisimme oven taakse jääneet odottamaan. Muutama puhelinsoitto aukioloajoista ja päätimme käydä ensin Iittalassa, minkä vuoksi Hämeen linna ei ollut museokortin ensimmäinen käyttökohde. Toinen kerta samoilla ovilla tuotti kuitenkin iltapäivällä tulosta, nyt päästiin linnaan sisään.

Hämeen linna on linnaksi kotoisan pieni, koko alueen hahmottaa helposti. Tosin kulkureitti linnan sisällä on jokseenkin sekava. Missä on jo käyty, mikä on vielä käymättä, joko tästä mentiin? Samasta ovesta saa kulkea pari kertaa, kun luontevaa kiertoreittiä ei löydy niin, että joka kerros ja kolkka tulisi kerralla nähtyä. No, muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta jokainen sallittu kolkka tuli melko varmasti kuitenkin silmäiltyä.

Ja mitä linnasta sitten löytyi? Yllättäen ihmisten perustarpeet jäävät parhaiten mieleen. Linnan leipomossa on komea rivi valtavia leivinuuneja, joiden lämmittämiseen ei ihan muutama kätevä emäntä ole riittänyt, kun uunit ovat olleet täynnä leipää ja laatikoita. Nälän yllättäesä testasimme myös leivinuunien yläpuolelta löytyvän linnan ravintolan. Sipulikeittoa salaattipöydän kera oli helatorstaina listalla. Täytti tehtävänsä, nälkä lähti. Seuraavaksi siirryttiin perustarpeiden toiseen päähän: vanha linnan sisävessa on huimaava. Korkealla ylhäällä ulkohuussi tyyppinen puupenkki, jossa reikä. Ja reiästä tuotokset sitten putoaa korkealta alas. Onkohan alue ollut aikoinaan aidattu, ettei kukaan vaan vahingossa eksy alle, kun taivaalta sataa sitä itseään?

Lapsia on muistettu omalla leikkialueella, jossa puupaloista pääsee kasaamaan omaa linnaa ja linnanneidon telttaan lukemaan satuja tai vaikka aikuiset hetkeksi lepäämään. Ritari- ja neitoasuja saa myös kokeilla. Linnan pienoismalli löytyy myös täältä aikuistenkin katseltavaksi. Kiva alue, varsinkin kun muualla linnassa on nimenomaan pidättäydyttävä koskemasta ja keskityttävä katseluun. Se onneksi sujuu bongaillessa salakäytäviä, ihmetellessä mihin kapeat tiiliskiviset holvikaarikujat vievät ja hämmästellessä linnan korkeita holvikaarisaleja.

Linnassa oli vierailun aikaan meneillään valokuvanäyttely "Janne - Kohtaamisia Jean Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa". Koska kohde oli kolmas museo, ei tässä vaiheessa vielä osannut olettaa, kuinka tyypillistä museokierroksilla on kohdata Sibeliukseen liittyviä muistoja muodossa tai toisessa. Kertonee, miten merkittävä henkilö hän on Suomelle ollut, kun suuri osa museoista haluaa hänet osaksi näyttelyään. Tai sitten Sibeliuksen uskotaan olevan riittävä vetonaula saada suomalaiset museoon. Mene ja tiedä. Tämä Sibeliuksen inoittama näyttely sisälsi hieman historiaa ja vanhoja kuvia, kuitenkin ennen kaikkea paljon tuoreita otoksia seuduilta, jossa Sibelius on aikoinaan liikkunut. Sibeliuksen maisemat nykypäivään. Hieman erilainen näkökulma.

Mitä: Hämeen linna
Missä: Kustaa III:n katu, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e kevät 2015, 10e syksy 2015, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei.
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: http://www.kansallismuseo.fi/fi/hameen-linna

Havis Amanda on roskainen kuin valtameri

Havis Amandan ohi kulkiessa voi hieraista nyt silmiään: allas on täynnä roskaa. Lähemmäksi mennessä huomaa, että roskat muodostavat kukkakuvion. Kyse ei ole pilasta tai yleisestä roskaamisesta vaan Teija Monosen tilataideteoksesta "Havis Amandan altaan kukitus". Lisäinfo googlettamalla paljastaa, että teoksella pyritään herättämään huomiota maailman merien roskaamisesta. Altaan vierestä ei vielä löytynyt infoa, mutta myöhemmin on kuulemma luvassa.

Osa tilataideteoksista menee vähän ohi, mutta tämä pistää miettimään. Todella. Mieleen muistuu vuonna 2012 Sveitin Zurichissä järjestetty näyttely, jonka kävin kaupungissa vieraillessa katsomassa. "Out at sea, the plastic garbage project". Kannattaa klikata linkki auki, sillä kuvassa on läjä roskaa, joka heitetään mereen aina 15s aikana ympäri maailmaa. Järkyttävä läjä. Hullua.

Maailman pinta-alasta 2/3 osaa on merien peitossa, jotka ovat samalla myös maailman suurimmat kaatopaikat. Kalojen pyydyksistä, laivoista, mereen heitetystä roskasta, muovipusseista, kanistereista, jne. irtoaa pienen pieniä muovihiukkasia, jotka yhä pienenvät aalloissa. Puhutaan mikromuovista. Kalat ja muut merten eläimet syövät näitä pieniä muovipalasia luulleen niitä ruuaksi. Isommat kalat syövät pikkukaloja, samoin linnut. Osa kaloista ja linnuista kuolee suoraan isoihin muovipalasiin, jotka tukkivat ruuansulatuselimistön. Kalastuksen myötä nämä mikromuovit päätyvät ruokaketjussa myös meidän lautaselle. Ja meidän elimistöön.

Kyllä taide voi joskus herättää ajatuksia ja ajattelemaan kuten nyt. Eikä kaikkea taidetta tarvitse kätkeä museoon tai pitää pysyvästi esillä, jolloin sen unohtuu ja sulautuu arkeen. Sunnuntaihin 13.9. tämän teoksen ja mieleen herävät ajatukset voi kokea Esplanadin päässä, jos sillä suunnalla sattuu liikkumaan.

Lisäinfoa:
- Suomen luonnon tietopaketti merten muovijätteestä
- Satakunnan kansa: Video maailman suurin kaatopaikka

39. Järvenpään taidemuseo

Ensimmäisenä, mistä tähän museoon pääsee sisään? Kun kiertää koko rakennuksen, löytyy sisäänkäynti. Aulassa huomaa, että parkkipaikan puoleltakin olisi ollut samaan aulaan sisäänpääsy. Ei ainakaan liian selvät opasteet. No mutta, sisällä ollaan ja kellariin mennään, missä itse museotilat sijaitsevat.

Tiskillä ei ole ketään. Väkeä kyllä on. Tulisiko joku? Ei tule. No, siinä tiskillähän on selvä lappu "olen opastuksella". Nyt se väkipaljous näyttääkin kahdelta ryhmältä oppaiden ympärillä. Tuskin viitsii mennä kumpaakaan selostusta katkaisemaan joten lähdetään omatoimiselle kierrokselle. Eihän me pummilla mennä, onhan meillä sisäänpääsyyn oikeuttava museokortti. :)

Museo ei ole mikään laaja, sisääntulosta näkee oikeastaan koko kokonaisuuden. Sisältö keskittyy täysin Tuusulajärven rannan taiteilijakotien asukkaisiin. Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia, sekä Sibeliuksen omaisuutta. Taideteokset eivät nyt herätä suurempaa mielenkiintoa. Koska meneillään on Aino Sibeliukseen keskittyvä näyttely, suuri osa esineistöstä on hänelle kuuluvaa ja vie jäljellä olevan huomiokyvyn.

Jannen ja Ainon tarinan kerrontaan on panostettu: kuinka he tapasivat, seurustelivat, muuttelivat ja päätyivät Ainolaan. Esineistön herkkuja ovat kenties yhä suvussa kulkevat perintökorut. Kuten se, jonka piti Ainon kaulaa koristaa Jannen ja Ainon vihkimisen aikaan, mutta sulhanen unohti ottaa korun mukaan.

Vitriineistä löytyy myös Ainon käsitöitä, hiusharjaa, vaatteita (mm. minnkistoola), käsineitä ja muuta kamaa. Väkisin tulee mieleen, voiko omia tavaroita ollenkaan enää heittää pois tai viedä kirpparille, jos niille olisi joskus museoitumistarvetta?

Museo on kierretty ja oppaat yhä työtehtävissä. Olemme saapuneet paikalle opaskierroksen jo alettua ja päätämme ennen sen loppumista. Näköjään oppaat keksivät enemmän tarinaa, kuin opasteisiin on kirjattu. Kokonaisuutena museo on vähän tylsähkö. Parhaana osuutena Ainon elämän tarina täydentyy hienosti jo aiemmin Ainolan visiitillä alkaneeseen. Museo sopisikin hyvin alustukseksi tai päätteeksi Tuusulajärven taiteilijakoti kierrokselle.

Museokauppahyllyä tutkaillessa toinen opas palaa vihdoin tiskille ja saadaan vingutettua museokorttia. Kirjattua tuli tämäkin visiitti.

Mitä: Järvenpään taidemuseo
Missä: Kirjastokatu 8, Järvenpää
Milloin: 29.8.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: https://www.jarvenpaa.fi/--J%C3%A4rvenp%C3%A4%C3%A4n_Taidemuseo--/sivu.tmpl?sivu_id=506

2. Vankilamuseo

Vankilamuseo Hämeenlinnassa entisen lääninvankilan tiloissa on jo itsessään näkemisen arvoinen. Suuri osa tiloista on alkuperäisessä kunnossa seinäkirjoituksineen ja kolhuineen, joten helposti voi kuvitella rakennuksen alkuperäisessä käytössään. Tupakan lemukaan ei ole mihinkään karannut yli 20v sitten päättyneen toiminnan jäljiltä.

Vamkilassa pääsee kiertämään kolmessa kerroksessa. Keskikerroksessa ovat vankilanjohtajan ja vartijoiden tilat sekä sellihuoneet. Osa selleistä on sisustettu kuvastamaan sellien varustusta eri vuosikymmeninä. Yläkerrassa on lisää sellejä, kirjasto ja luokkahuone. Alakerrasta löytyvät pesutilat, sauna, eristyssellit ja vankien vastaanotto- ja lähtötilat.

Vankilan tiloihin on kerätty suomalaisten vankiloiden historiaa aina 1800-luvulta tähän päivään saakka. Suomessa käytössä olleet vankilat tulevat tutuiksi. Lisäksi näyttelyssä esitellään kuuluisia vankeja, vankien salakuljetustarkoitukseen käyttämiä esineitä ja menetelmiä, vankilan päiväohjelmaa ja -toimintaa. Myös pakkosyöttöpenkki nälkälakkolaisille on esillä.

Rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen, vaikkakin askeettinen paikka. Vankilamuseossa esillepano ja näyttely ovat yksinkertaiset, tarinat puhuvat riittävästi puolestaan. Hyvä, muuta aihe ei kaipaa.

Mitä: Vankilamuseo
Missä: Kustaa III:n katu, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ainakin kerran kannattaa käydä, uusinta ei välttämätön
Lasten kanssa: Varmasti kiinnostaa lapsia, jotka vähän ymmärtävät, mikä on vankila.
Netissä: http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Kulttuuri/Historiallinen-museo/Vankilamuseo/

1. Designmuseo Iittala - Joka kodin museokamaa

Kunnian museokortin neitsyt kohteena sai olla Designmuseo Iittala Iittalan Lasimäessä helatorstaina 14.5.2015. (Kohde päätyi ensimmäiseksi lopulta aikataulusekoilun vuoksi, josta lisää myöhemmässä museoreitti postauksessa. Museoiden kannattaa pitää nettisivujen aukiolot ajantasalla ;) Mukavasta pihapiiristä löytyy niin suklaapuoti, käsityökauppoja kuin keramiikkaakin. Ja tietysti Iittala Outlet. Mukava retkikohde, tosin nyt oli aikaa vain museoon ja sen ovien avautumista odotellessa kiertää outlet.

Museo kertoi Iittalan lasivalmistuksen historiaa sen alkuajoista 1881 tähän päivään saakka. Esillä oli kattavasti Iittalan ajattomat tuotteet vuosikymmenien varrelta, joista monet pistää silmään "noita on mummolassa, nämä löytyy mökiltä, tämä on äidillä, näitä on minulla, ai tuokin on Iittalaa!". Helposti konkretisoituu, miten kattavasti Iittala on vallannut suomalaiskoteja sukupolvesta toiseen. Kun slogan on "kestävää muotoilua arkipäivään", se todellakin toteutuu.

Ehkä museon mieleen painuvimmat museoesineet olivat Aalto-maljakon puiset valumuotit monessa koossa. Ja museorakennuksena toimivan Orvon tilan navetan pystyparketti, hieno. Lattian tyyppi piti ihan googlettaa. Sama lattia on löytynyt myöhemmin myös Gallen-Kallelan kodista Tarvaspäästä.

Mitä: Designmuseo Iittala, Iittala
Missä: Könnöänmäentie 2, Iittala
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 4e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ohikulkiessa Outletissa poiketessa
Lasten kanssa: Menee mukana.
Netissä: iittalanlasimaki.fi

43. Kiasma - tottelemattomuuskoululaisten kanssa

Loistava idea! Hesarissa oli arvostelu Jani Leinosen perjantaina 4.9. avautuvasta Tottelemattomuuskoulu -näyttelystä. Mennään siis viikonloppuna Kiasmaan. Kierretään samalla koko museo. Kolmen (tottelemattoman) lapsen kanssa. Ei voi mennä päivä pahasti pieleen. Ei voi.

Saavuttiin Tottelemattomuus kouluun Kiasmassa viimeisenä. Onneksi, se oli museon kohokohta ja vihdoin lapsetkin keskittyi. Värikkäät teokset ja tutut tuotemerkit kiinnostivat lapsia. Kellogg's ja Elovena purkeista etsittiin alkuperäistä ja ihmeteltiin muunnoksia. Kerjäläisten kyltit hämmästytti. Väriloisteen taustalla on rankkaa ja täysin aiheellista markkinatalouden, kulttuurien eriarvoisuuden ja köyhyyden arvostelua. Näyttely onnistuu olemaan vakavasti puhutteleva ja humoristinen samanaikaisesti. Ja kiinnostaa sekä aikuisia, että lapsia, vaikka ymmärrys onkin eri tasolla. Toimii.

"I want to see something I've never seen before" - Robert Mapplethorne. Lapset lähinnä osoitteli, "pippeli", "tissi", "voiko isistä/ätistä ottaa tuollaisen muskeli kuvan?" -Joo, ei nyt. Käytiin siis alkuun kiertämässä Mapplethornen näyttelyn. Kysymykseksi jäi, eikö herra ollut sitten sukupuolielimiä ennen nähnyt. Ei kai. Jotkut näyttelyvieraat katselivat vakavana teoksia, jotka taisi hymyillä, kun lapset sanoivat pään sisäiset kommentit ääneen. Taiteellisia otoksia, mutta tällä kokoonpanolla menee osa vähän - ohi.

Kiasman aulassa toisisaan kiemurteleva tanssipari myös sai osaakseen lasten huomion. "Mitä noi tekee?", "Vieläkö ne pyörii siellä?" "Onks niille sattunu?" Myöskään yhdessä tilassa äänehtivät taitelijat ei oikein saaneet lapsilta vilpitöntä taiteellista ymmärrystä. "Miks noi mölyää?". Jaa-a, se on taidetta.

Välissä oli Face to Face näyttely. En nyt muista siitä mitään... mainittavaa. Erilaisia muotokuvia oli ja ei mitään kovin paheksuttavaa katseltavaa.

Kyllähän vierailu Kiasmassa on aina jonkinlainen kokemus. Näyttelystä riippuu jääkö mieleen, hämmentääkö, ilahduttaako vai jotain muuta. Tällä kertaa näin. :)

Mitä: Kiasma
Missä: Mannerheimintie, Helsinki
Milloin: 5.9.2015
Maksoi: 12e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä, vaihtuvasta näyttelystä riippuen
Lasten kanssa: Mikä ettei, näyttelystä riippuen.
Netissä: www.kiasma.fi

40. Hotelli- ja ravintolamuseo

Suomalaista hotelli- ja ravintolakuttuuria. Kierroksen alku kertoo hotellien tulosta Suomeen vuosi vuodelta. Nukketalo kuvitteellisesta hotellista havainnollisti vanhan ajan hotellin huoneet ja oli esillä aito entisajan hotellihuonekin. Ajassa huomaa, kuinka taloudellinen vaurastuminen näkyy hotellien tasojen paranemisena ja lisääntymisenä. Ihan mielenkiintoista ja esillepanokin on kohtuullinen.

Mutta sitten saavutaan ravintolan kasarinurkkaan. Täältä löytyy aarteita! Oikea karaokelaitteisto, toimiva jukeboksi...ja mikä parasta, iskurepliikikone! Kaikkea on pako kokeilla - tietenkin.

"Annatko numerosi, kun mä hukkasin omani?" ja "Olo on kuin Indiana Jonesilla. Sekin hymyilee, kun löytää aarteen." Näilä vinkeillä tuskin jää ilman seuraa, jos sellainen tarve sattuu tulemaan.

Lopusta löytyi vielä kiva tuoksubaari, jossa sai nuuhkia ja arvuutella ravintoloista tuttuja tuoksuja.

Museo menee kuudelta kiinni, aika alkaa loppua. Tänne tullaan paremmalla ajalla uudestaan!

Mitä: Hotelli- ja ravintola museo
Missä: Kaapelitehdas, Helsinki
Milloin: 2.9.2015
Maksoi: 7e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä
Lasten kanssa: Mikä ettei.
Netissä: www.hotellijaravintolamuseo.fi

41. Suomen valokuvataiteen museo - jäi vähän Pimiöön

Valokuvaus on aina kiinnnostanut, mikä antoi museolle hyvän lähtötilanteen: Mieleenpainuvalla ja havainnollistavalla kerronnalla innostuksen saisi varmasti nousemaan entisestään, helposti. Sattumoisin viikon kuluttua alkaa toisella vierailijoista vielä valokuvauskurssi, joten ajatusnystyrät ovat valmiiksi herkistyneet ja odottavat vain uusia inspiksiä. Valitettavasti museo ei täysin vakuuttanut.

Mieleenpainuvin osuus oli pimiö. Siis pimiöksi tehty tila, jossa näki pimiössä tarvittavia työskentelyvälineitä. Muistuu mieleen, kun koulussa pääsi kuvataiteen tunnilla kokeilemaan. Lisäksi museossa oli väliaikainen "Pimiö" -näyttely, joka kertoi tarkemmin pimiö työskentelystä ja perinteisestä valokuvien käsittelystä pimiössä. Muuten kiva, mutta kerronta oli vähän turhan taiteellista, kun asiat tehdään oikeasti ihan konreettisesti. Esimerkitkään eivät olleet ehkä havainnollisuuden mukaan valittuja vaan pelkästään taiteellisuuden, mikä suurelta yleisöltä romahduttaa sitä kiinnostusta. Olisi kaivannut oppaan selittämään, kun ei esittelytekstit ja kuvat oikein kohdanneet.

Keskellä museota vitriinissä olevat valokuvaus välineet - nämä herättää välittömän kiinnostuksen! Olisin vain toivonut enemmän esittelyä, nyt ne lähinnä lojui lasien takana ypöyksinään.

Valokuvanäyttelyn puolella oli muutama näyttävä valokuva ja pari havainnollistavaa esimerkkiä valokuvauksen haasteista, valokuvien muokkauksesta ja erilaisista kuvaustekniikoista. Esimerkiksi mieleen jäi kuva, jossa vanhojen kuvien ongelmana oli usein valaistus, mikä konkretisoituu esimerkiksi ulkokuvauksessa taivaassa: pilvet eivät näy vaan taivas on kokonaan valkoinen. Kaksi samaa kuvaa rinnan, toisessa näkyvät pilvet, toisessa eivät. Toimi hyvin.

Museolla olisi aiheena paljon potentiaalia, mutta sortui hienoiseen yliyritykseen. Havainnollistavia esimerkkejä lisää ja selkeämpi rajaus, mikä esittelee valokuvausta tekniikoineen ja mikä on valokuvien taidenäyttely. Tällä aiheella ja näilä tiloilla saisi täysin buenon uppoutumistilan aikaiseksi. :) Tai sitten ei vain nyt auennut ja taiteellisempi väki saa enemmän irti.

Mitä: Suomen valokuvataiteen museo
Missä: Kaapelitehdas, Helsinki
Milloin: 2.9.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Tuskin heti
Lasten kanssa: EI kovin lapsille suunnattu.
Netissä: www.valokuvataiteenmuseo.fi

42. Teatterimuseo - Pukujen loistetta

Nyt ei oikein tiennyt, mitä olettaa. Mitä teatterimuseossa voi olla? Uudelleen esitettynä teatteriesityksiä 1700-, 1800-, 1930- ja 1970-luvuilta? Noh. Visuaalisesti museo oli näyttävä, minkä jo sisääntulo osoitti.

Pääroolissa museossa olivat näytöksien lavastesuunnitelmien pienoismallit ja koreat esiintymisasut vuosien varrelta. Juuri sellaisia hameita mitä ainakin pikkutyttöjen tekee mieli välittömästi vetää päälle, ehkä isompienkin naisten - ja näköjään myös miesten. Jälkimmäisen syyksi selvisi 10.1.2016 saakka oleva vaihtuva näyttely "Unelmien kuteita". Ja luonnollisesti muutama näyttävä asu itsellekin löytyi puettavaksi. Pakko oli kokeilla, liian pieniä käteen osuneet vaan olivat.

Muuten museo sisälsi kerrontaa, mitä kaikkia vaiheita ja ominaisuuksia näytelmän tekemiseen liittyy. Äänet, valaistus, trikit, jne. Dubbausta pääsee kokeilemaan, joskin suomalaisista leffoista yhden henkilön ääniraidan poistaminen vuorosanojen ajaksi on hieman tönkköä kokeilua. Valojakin sai räveltää ja bluescreenillä esiintyä. Jei, säätyttönä on kivaa!

Kokonaisfiilis oli hyvä. Samaan aikaan liikkeellä oli lapsiryhmä, jotka tuntuivat olevaan ihan innoissaan. Kyllä tänne olisi kiva tuoda lapsetkin. Ja järjestetään täällä lapsille synttäriohjelmaakin, miksikäs ei joku vuosi. Muistiin se.

Mitä: Teatterimuseo
Missä: Kaapelitehdas, Helsinki
Milloin: 2.9.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kenties, alsten kanssa
Lasten kanssa: Pitää kokeilla!
Netissä: http://www.teatterimuseo.fi/

Kaikki alkoi museokortista

Toukokuussa se saapui sähköpostiin ja tekstarilla. Kyllä vuosittain on tullut jokunen museo kierrettyä, varmasti siis tänäkin vuonna. Nyt ehkä jokunen enemmän, hyvä hankinta, kiitos. Enpä tässä vaiheessa vielä arvannut, mitä siitä numerosarjasta oikeasti seuraisi.

Ensimmäiset kohteet meni innolla. Yhteistä ajanvietettä ja lapsetkin joskus mukana, opettavaista ainakin. Sitten tapahtui jotain jo odotettua, se saapui kirjekuoressa. Keltainen kiiltävä oikea kortti. Enää ei tarvinnut tekstarista lukea numerosarjaa, sai vilauttaa oikeaa korttia. Hei, kortin vinguttaminenhan on kivaa!

Kympin lähestyessä alkoi tuntua, että jotain on jo koettu. Kahdenkympin kohdalla näytti siltä, että vielä on paljon kokematta. Kolmessa kympissä iski kriisi, oliko tämä nyt tässä. Mutta neljän kympin kohdalla tajuaa, että ei ole. Lisää vaan. Olisi vain hyvä merkata muistoja muistiin, ettei ne matkatessa unohdu. Vaikka vähän jakaa muillekin. Mitä tulee viidessä kympissä, en vielä tiedä. Mutta pian olen ja sitten kerron.

Tervetuloa mukaan holistiselle museomatkalle! Kirjoituksia tulevista museokäynneistä, takautuvasti menneistä (historiaa, you know), vinkkejä, linkkejä, satunnaisia muita ajatuksia aiheesta ja vahingossa sen vierestä. Vierailulista aikajärjestyksessä löytyy museolistalta.

-Museoholisti