Varsovassa II-maailmansota herättää ahdistusta, juutalaismuseon suomalainen arkkitehtuuri ylpeyttä

Joulukuussa arkea piristi viikonloppureissu Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Eikä sielläkään voinut pysyä poissa museoista. Tuli siis vierailtua kahdessa hulppean hienossa, mutta äärimmäisen rankalla tavalla koskettavassa museossa: ”Polin” eli Puolan juutalaisten historiallisessa museossa ja ”Warsaw Uprising” -museossa, joka kertoo Varsovan epäonnistuneista taisteluista toisessa maailmansodassa pyrkiessä pois Saksan miehityksestä.

"POLIN" - Juutalaismuseo

Polin museoon sisään astuessa on hieman ylpeä olo - muutama vuosi sitten avatun museon moderni arkkitehtuuri on nimittäin suomalaista käsialaa! Sisääntulo aula on avara ja valo tulvii kauniisti sisään. Kokonaisuudessa museokompleksi on tyylikäs, mutta toimiva, jossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu näyttely. Suomalainen osaaminen pääsee edukseen ja info Puolan juutalaisista puitteissa oikeuksiinsa.

Museon päänäyttely kertoo museon nimen mukaisesti Puolan juutalaisten historiasta. Näyttely kulkee vuosisatojen läpi alkaen juutalaisten Puolaan saapumisesta siirtyen kaupan- ja teollisuusalan menestykseen. Kohahduttavin osuus on toisen mailmansodan vainot ja keskitysleirit, lopulta päättyen tämän päivän pieneen puolalaiseen vähemmistöön. Kauniisti, mutta selkeästi tulee esiin, miten vuosisatoja juutalaisten yrittäjyys on näkynyt koko maan teollisessa kehityksessä ja talouden kasvussa, minkä toinen maailmansota on karmealla tavalla pysäyttänyt. Puolan juutalaisten kohtalo on ollut äärimmäisen kova: 95% kaikista Puolan juutalaisista kuoli keskitysleireillä toisessa maailmansodassa, mikä tarkoittaa noin 2 000 000 ihmistä. Niin karmeaa kansantuhoa on vaikea edes kuvitella, puhumattakaan kaikista kurjista yksittäisistä ihmiskohtaloista. Tuntuu, että museon jälkeen pää on pyörällä päästä.

Näyttelyn esillepano on huikea kuvaten aina hienosti aikakauttaan eri vuosisatoina. Näyttelyn kulissit kulkevat kirkkomaisissa koristeellisissa maisemissa, vanhojen rautateiden rakennuksissa ja kolhoosimaisess karuudessa. Valot, äänet, videot ja kuvat tehostavat kokemusta. Raaoilla kuvilla ei ole revitelty, mutta ne on esitelty totuudenmukaisesti. Esillä on niin konkreettisia esineitä, katsottavaa, kokeiltavaa, kirjoitettua, kuvitusta, kaikkea. Sai kokeilla leimasinta, näprätä hienoja näyttöjä. Pienenä miinuksena museolla tulee suoranaisesta runsauden tarjonnasta, joka paikoitellen kääntyy epäselvyydeksi. Tekstiä, toimintaa, esillepanoa on niin paljon, että punainen lanka ana hetkeksi katoaa. Mihin kiinnittää huomiota, kun kaikkea ei voi käsitellä?

Todella suosittelen, jos Varsovaan on matkalla.

"WARSAW UPRISING MUSEUM"

Varsovan II-maailmansodan epäonnistuneesta kansannoususta kertova museo sijaitsee vanhassa raitiovaunuhallissa, joka on restauroitu täydellisesti. Kuten edellinen museo, on näyttely jälleen upea. Jos mahdollista, on kokonaisuus ja kokemus kuitenkin vielä edellistä museota rankempi. Niin täydellistä tuhoa ja teurastusta on kaupunki kokenut pyrkiessään vapautumaan Saksan miehityksestä, ettei museoon ilonpilkahduksia mahdu.

Museon tarina kulkee päivä päivältä läpi toisen maailman sodan lopun. Esillepanoon on panostettu ja vähintään yhtäpaljon on visuaalista ihmeteltävää kuin museomaista kerrontaa. On isoa hallia koneineen ja viemäriverkostoja, joissa salaa sodan aikaan kujettiin ja viestejä välitettiin. Vastaavat tunnelin ptkät on rakennettu museoon, joihin nyt pääsee kokeilemaan kulkemisen ahtautta.

Pysäyttävin on 3D-elokuva, jossa lennetään Varsovan yllä toisen maailman sodan pommitusten jälkeen. Niin totaalista tuhoa ei voi edes kuvitella, ei edes megalomaaniset jenkkielokuvat pääsee tunteeseen niin nopeasti käsiksi. Miljoonakaupunki, joka on pommitettu kaikkialta hajalle: ei mitään ehjää, vain raunioita jäljellä. Vetää hiljaiseksi, kun ei löydy sanoja. Museon jälkeen Varsovan kaduilla katsoessa kauniita rakennuksia voi vain nostaa hattua puolalaisille, kuinka hienosti he ovat kaiken jälleen rakentaneet ja ylipäätään toipuneet niin masiivisesta tuhosta.

Valitettavasti tämäkin museo sortuu hieman saman kuin edellinen: informaatioähky on kova, kaikkea ei ennätä millään lukea ja katsoa. Esillepano ei johdata olennaisen äärelle, vaan pienet ykstyiskohdat on tasapaksusti esillä huippukohtien kanssa. Myös museon reitin opastus matkalla on ajoittain hankala, mutta numerotaulujen löytyessä, ne hyvin tukevat reittiä.

Paikallista ymmärrystä herättävänä paikkana museo on omiaan nostamaan kunnioitusta Varsovaa ja puolalaisia kohtaan. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka tämäkin.

YHTEENVETO

Tuntuu, että kyllä Puolassa museoita osataan tehdä, menkää suomalaiset museoihmiset katsomaan! Visuaalisuuteen ja kokemukseen on panostettu. Voin kuvitella, että paikallisille museot ovat vielä vaikuttavimpia kohteita kuin turisteille, vaikka onnistuvat kansaivälisestikin herättämään voimakkaita tunteita. Vain ylitsepursuavuus hieman häiritsee. Hyvän museon tunnistaa, kun se jää mieleen, saa hakemaan jälkeenpäin lisätietoa ja herättää tunteita. Juuri näissä on Varsovassa onnistuttu.

6kk museokortilla koettuna: 67 museota ja 20 paikkakuntaa

Museokorttia on vingutettu nyt reilu 6kk. Yhteensä siinä ajassa museokortilla on vierailtu 67:ssa museokohteessa, siihen päälle matkan varrelta on bongattu muutama paikka, joihin museokortti ei ole kelvannut. Aika hieman tarkastella, miten museokortti on vienyt pitkin Suomea ja miten siihen on kulunut aikaa ja rahaa.

Rahat ja säästöt

Yhteensä rahaa 67 museon pääsylippuihin olisi yhdeltä aikuiselta kulunut vierailemissamme museossa 407,50euroa. Kun siitä vähennetään museokortin hinta 54e, on rahaa säästynyt 353,50e eli kahdelta kävijältä 707e. Ei ihan pieni summa.

Toisaalta osassa museoista (28kpl) on ollut lapsia mukana. Koululaisen pääsylippu on useassa kohteessa tuonut kuluja, joihinkin paikkoihin taas kaikki alle 18v pääsevät sisään ilmaiseksi. Alle kouluikäiset ovat tainneet päästä kaikkialle maksutta. Ei mikään merkittävä kulu, mutta koululaisen museokortti voisi olla kiva ja ainakin lasten museokortti taskuun pienille museomatkaajille. Luulen, että muutama pieni museovierailija olisi ylpeä kortin omistamisesta, vink vink.

Pakko myöntää, että ilman museokorttia moni paikka olisi jäänyt näkemättä ja siten laskennallisesti osa 707eurosta kulumatta, joten ihan puhtaasta säästöstä ei ole kyse. Museokortin vuoksi on myös tehty muutama museomatka. Vaikka museoihin pääsee ilmaiseksi, maksaa matkat, ruokailut matkan päällä ja hotelliyöt. Lisäksi muiden reissujen yhteydessä on kuljettu pitkiäkin kiertoteitä lyhimmän reitin sijasta, mikä tietysti aiheuttaa lisämatkakuluja. Varmasti on rahan sijasta saatu kuitenkin enemmän elämyksiä ja kokemuksia vastineeksi, ei ole siis kulut yhtään kaduttaneet. :)

Paikkakunnat

Museokortti on vienyt meidät 20 paikkakunnalle ja muutama taukopysähdys välietapeineen päälle. Useampi pieni suomalaiskylä ja kaupunki kauppoineen, tapahtumineen ja muine toimintoineen on tullut tutuksi.

Monta viihtyisää kahvilaa tai ruokapaikkaa on löytynyt museoiden tai museokaupunkien yhteydestä. Usein tarjolla on kahvit, pullat ja muutama leivonnainen. Mutta museoiden yhteydessä on vallan erinomaisiakin ruokapaikkoja, joihin osaan olisi syytä mennä herkuttelemaan ilman museovierailuakin lounasaikaan tai päiväkahville. Saattaa olla aihetta ihan omalle blogipostaukselle näistä ruokapaikoista.

Reissujen yhteydessä on eksytty keskiaikaisille markkinoille herkuttelemaan karkkiomenoilla Turussa, pyöritty käsityöläismarkkinoilla Järvenpäässä, ihasteltu jouluavauksen ilotulitusta Jyväskylässä, polskittu Kylpylässä Hämeenlinnassa ja syöty Hanna Partasen lihapiirakoita Kuopion kauppatorilla.

Osa kaupungeista olisi tullut tutuiksi tai ovat vakiokohteita sukulais- ja ystävävierailujen yhteydessä. Mutta moneen ei ilman museokorttia todennäköisesti olisi lähdetty pyörimään. Museokortilla tulee helposti museoiden lisäksi Suomi tutuksi.

Aika

Museovierailuja on tehty yhteensä 27 päivän aikana. Yleensä on vietetty museopäivä tai kaksi ja valittu kokonainen museorypäs. Museot ovat silloin olleet lähietäisyydeltä toisistaan tai järkevällä kulkureitillä. Muutamassa museossa on vierailtu työpäivän jälkeen, kerran myös lounastauko on kulunut museossa. Kesän ulkomaan lomareissu, työkiiret ja remontti taas ovat aiheuttaneet muutamia taukoja museokäynteihin.

Suurin määrä kohteita yhden päivän aikana on kuusi ja näin on tapahtunut 4 kertaa. Ensi innostuksessa Hämeessä, Tuusulanjärven rannalla taiteilijakoti kierroksella, Espoon Weegee-talo ja lisäksi Turussa on liuta museoita helposti lähietäisyydellä toisistaan. Täytyy todeta, että se 6 musoeta päivässä hipoo maksimia, jos aikoo jotain myös museoista omaksua.

Kokonaisuutena museoissa käynti matkoineen, ruokailuineen ja kahveineen on mahtavaa yhdessäoloaikaa. Sopii niin pareille, perheille, ystäville kuin sukulaisille. Näitä kaikkia on meidänkin museokäynteihin yhdistynyt. Eikä yhdessäolo ja yhdessä tekemisen meininki ei rajoitu museossa kulutettuun aikaan: reissuista ja museoista tulee keskusteltua jälkeenpäin ja kyllä tämä holismi keskustelua herättää myös ystävien ja työkavereiden kanssa. Innostus myös tarttuu ja selvästi myöslähipiiriin on alkanut hiljalleen ilmestyä museokortteja...

Ajankäyttöön kyllä täytyy sanoa, että jos hullaannutte museoista, älkää vaan laatiko mitään mobiiliaplikaatiota, jolla kirjaatte museokäyntejä. Älkääkä vaan alkako kirjoittaa matkoista blogia. Ja jos olette molemmat virheet jo tehneet, niin älkää VAAN alkako miettiä aplikaation ja blogin välille mitään integraatiota. Vie aikaa varmaan enemmän kuin itse museokäynnit.

Summasummarum

Hulluutta, tietoutta, suurkulutusta, historiaa, holismia, ihanuutta, mitä lie ja kaikkea vähän päälle. Matka museokortti taskussa jatkuu rahaa säästäen, uusin paikkoihin tutustuen ja yhdessä aikaa viettäen. Kyllä museokortti on ollut yksi vuoden parhaista ostoksista, varmasti ensi vuodenkin.