Ihme ja kumma, ettei Suomen Pankin rahamuseo ole suositumpi vierailukohde. Museo sijaitsee keskeisellä paikalla vajaan korttelin päässä Senaatintorista. Raha kiinnostaa tavalla tai toisella lähes kaikkia ja siitähän täällä puhutaan. Ja ennen kaikkea, sitä täällä on! Lisäksi museo on täysin ilmainen vierailukohde.
Museosta löytyy kaikki käytössä olevat eurokolikkoversiot euromaiden mukaan, jos epäilyttää mitä on vaihtorahana saanut. Markka-aikoja kaipaavat voivat tuijotella vanhoja tuttuja seteleitä. Myös suurin Suomesta löydetty kultakimpale on täällä näytteillä. Ja homma alkaa luonnollisesti oravannahoista. Kattava tarjonta vaihdantavälineitä siis, kannattaa käydä itse katselemassa.
Suuri osa museon kerronnasta noudattaa kronologisesti rahatalouden ja -politiikan muutoksia historian aikana. Esille pano on tyylikäs ja tukee kerrontaa. Ajoittain pääsee myös itse hankkimaan kosketusnäytöiltä tietoa tai kokeilemaan vaikka omaa rahapolitiikan tuntemusta "Haluatko miljonääriksi" -henkisellä tietovisalla. Vastaan tulee myös rahanpainokone ja tieto siitä, minne vanha raha katoaa. Silppuriin nimittäin ja putkilosta löytyy tonneittain ihkaehtaa rahasilppua.
Helsingin keskustassa pyöriessä ja etenkin Senaantintorilla vieraillessa kannattaa poiketa. Kohde sopii kaikenikäisille, kun on paljon katseltavaa, enemmän luettavaa ja vielä päälle vähän kokeiltavaa. Museo ei ole suuren suuri, joten aikaakaan ei kiireisellä tuhlaudu, jos haluaa pikaisesti poiketa. Mutta tietomäärä on tuhti, joten pidempäänkin voi innokas oleskella.
Vinkki vielä piristämään työpäivää: Keskustassa työasioivat voivat poiketa vaikka kesken lounastauon. Näin mekin teimme. :)
31.3.2016
17.3.2016
78. Arkkitehtuurimuseo
Arkkitehtuurimuseo kuulostaa mielenkiintoiselta ja odotukset ovat korkealla; onhan suomalainen arkkitehtuuri maailmalla arvostettua ja museon rakennus näyttävä. Tiedosta ja kulisseista ei ole kiinni, joten luvassa lienee mielenkiintoista infoähky ja visuaalisesti näyttävä kokonaisuus. Valitettavasti vierailun jälkeen jää harmittamaan, mikä pettymys oli vastassa paikan päällä.
Toisen kerroksen vieraileva näyttely "hoito ja hoiva" kertoo sairaaloiden ja hyvinvointilaistosten arkkitehtuurista on museon parasta antia. Kivasti näkyy sairaaloiden kehitys. Aikajanalle on koostettu maailman ja Suomen väliluvun kasvu, merkittävät lääketieteelliset kehitystapahtumat ja sairaalarakennusten rakentuminen Suomeen. Hauskoja ovat kilpailutuotosten nimet. Puutteet on helppo skipata, koska kyseessä on puolen vuoden vaihtuva näyttely ja sellaiseksi varsin kivasti toteutettu. Kattavasti erilaisia sairaalarakennuksia ympäri Suomen ja aikajanalla hyvin näkee, miten on arkkitehtuuri ja suunnittelu vuosikymmenten aikana muuttunut. Muutamat pienoismallit tukevat tätä. Ihmetykseksi jää viimeisin tuiki tuntematon Espoon sairaala. Mielenkiintoisena tietona selviääkin, että se on yhä toteuttamatta. Vaihtuva näyttely on näkemisen arvoinen, joten innolla siirtyy ylimmän kerroksen pysyvään näyttelyyn.
Vaikuttavaa portaikkoa kulkiessa alkaa mielikuvtis rakentaa, mitä kaikkea mielenkiintoista edessä on. Huoneeseen astuttaessa kuitenkin suorastaan valahtaa järkytys läpi kropan. Voi jysäys millainen pettymys! Tässäkö tämä on? Yksi vaivainen huone, joka on supistettu neljäsosaan todellisesta koostaan. Ilmeisesti reunoja kulkee "arkisto", jotka on levyjen taakse piilotettu. Keskellä huonetta muutama pienoisrakennus ja ympärillä kiertää aikajanalle kulahtaneesti painetut vuosikymmenet, jotka on varustettu muutamilla kuvilla sieltä täältä ja valjahkolla kerronnalla. Kuvien seasta on sentään kiva tunnistaa tuttuja kohteita ja vilahtaahan kuvateksteissä joku tunnettu arkkitehtikin. Mutta siinä se. Enempää kerrottavaa ei ole.
Oikeasti upea rakennus hulppeine sisätiloineen keskustassa keskeisellä paikalla ja naapurissa sopivasti aihetta tukeva Designmuseo. Tästä saisi niin mielenkiintoisen vierailuparin, mutta arkkitehtimuseo feilaa aiheensa täydellisesti. Kerrottavaa riittäisi varmasti suunnittelun periaatteista, kuten talojen sijoittelusta ja valon kulusta läpi sisätilojen. (Vink vink. Alvar Aallon -museo Jyväskylässä on onnistunut tässä). Mukaan ottaisin myös jotain esittelyjä suomalaisista kuuluisista arkkitehdeistä (Aalto, Engel, Saarinen, jne.) ja miten he ovat kenties ottaneet vaikutteita toisiltaan, ajastaan tai suurista kaupungeista. Ja ja ja suomalaisesta arkkitehtuurista maailmalla, nykysuunnitelusta, kehityksestä eri vuosikymmeninä, rakennus tekniikoista, mielenkiintoisista rakennustoteutuksista ja asuinalueista. Suomeen saapuu Aasiasta saakka arkkitehtuurista ja muotoilusta kiinnostuneita turisteja, joita on näkyy ainakin Tapiolassa, kulkeutuvat joskus Jyväskylään saakka. Kyllä tämä museo Helsingin keskustan keskeisellä paikalla voisi tarjota heillekin jotain! Museokortilla rahat ei sentään mene hukkaan, mutta maksullisen pääsylipun jälkeen melkein itkettäisi. Pliis, panostakaa tähän museoon, koska suomalainen arkkitehtuuri ansaitsee enemmän.
Toisen kerroksen vieraileva näyttely "hoito ja hoiva" kertoo sairaaloiden ja hyvinvointilaistosten arkkitehtuurista on museon parasta antia. Kivasti näkyy sairaaloiden kehitys. Aikajanalle on koostettu maailman ja Suomen väliluvun kasvu, merkittävät lääketieteelliset kehitystapahtumat ja sairaalarakennusten rakentuminen Suomeen. Hauskoja ovat kilpailutuotosten nimet. Puutteet on helppo skipata, koska kyseessä on puolen vuoden vaihtuva näyttely ja sellaiseksi varsin kivasti toteutettu. Kattavasti erilaisia sairaalarakennuksia ympäri Suomen ja aikajanalla hyvin näkee, miten on arkkitehtuuri ja suunnittelu vuosikymmenten aikana muuttunut. Muutamat pienoismallit tukevat tätä. Ihmetykseksi jää viimeisin tuiki tuntematon Espoon sairaala. Mielenkiintoisena tietona selviääkin, että se on yhä toteuttamatta. Vaihtuva näyttely on näkemisen arvoinen, joten innolla siirtyy ylimmän kerroksen pysyvään näyttelyyn.
Vaikuttavaa portaikkoa kulkiessa alkaa mielikuvtis rakentaa, mitä kaikkea mielenkiintoista edessä on. Huoneeseen astuttaessa kuitenkin suorastaan valahtaa järkytys läpi kropan. Voi jysäys millainen pettymys! Tässäkö tämä on? Yksi vaivainen huone, joka on supistettu neljäsosaan todellisesta koostaan. Ilmeisesti reunoja kulkee "arkisto", jotka on levyjen taakse piilotettu. Keskellä huonetta muutama pienoisrakennus ja ympärillä kiertää aikajanalle kulahtaneesti painetut vuosikymmenet, jotka on varustettu muutamilla kuvilla sieltä täältä ja valjahkolla kerronnalla. Kuvien seasta on sentään kiva tunnistaa tuttuja kohteita ja vilahtaahan kuvateksteissä joku tunnettu arkkitehtikin. Mutta siinä se. Enempää kerrottavaa ei ole.
Oikeasti upea rakennus hulppeine sisätiloineen keskustassa keskeisellä paikalla ja naapurissa sopivasti aihetta tukeva Designmuseo. Tästä saisi niin mielenkiintoisen vierailuparin, mutta arkkitehtimuseo feilaa aiheensa täydellisesti. Kerrottavaa riittäisi varmasti suunnittelun periaatteista, kuten talojen sijoittelusta ja valon kulusta läpi sisätilojen. (Vink vink. Alvar Aallon -museo Jyväskylässä on onnistunut tässä). Mukaan ottaisin myös jotain esittelyjä suomalaisista kuuluisista arkkitehdeistä (Aalto, Engel, Saarinen, jne.) ja miten he ovat kenties ottaneet vaikutteita toisiltaan, ajastaan tai suurista kaupungeista. Ja ja ja suomalaisesta arkkitehtuurista maailmalla, nykysuunnitelusta, kehityksestä eri vuosikymmeninä, rakennus tekniikoista, mielenkiintoisista rakennustoteutuksista ja asuinalueista. Suomeen saapuu Aasiasta saakka arkkitehtuurista ja muotoilusta kiinnostuneita turisteja, joita on näkyy ainakin Tapiolassa, kulkeutuvat joskus Jyväskylään saakka. Kyllä tämä museo Helsingin keskustan keskeisellä paikalla voisi tarjota heillekin jotain! Museokortilla rahat ei sentään mene hukkaan, mutta maksullisen pääsylipun jälkeen melkein itkettäisi. Pliis, panostakaa tähän museoon, koska suomalainen arkkitehtuuri ansaitsee enemmän.
10.2.2016
10. RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Mitä Ortodoksisesta kirkkomuseosta jää mieleen? Ensimmäisenä haju. Tämän vahvisti museoholistin äiti todetessaan "ai, siellä haisee" kun kuuli, että seuraava kohde on Ortodoksinen kirkkomuseo RIISA. Pidin tätä alkuun vähän tökerönä kommenttina, mutta museotilaan sisään astuttua ei voinut kuin todeta, että kyllä äiti oli taas oikeassa. Toisena mieleen museosta jää paljon muutakin, sillä yksi ainutlaatuisimmista museokokoelmista, mitä Suomesta löytyy, on selkeästi kyseessä.
Haju ei siis ole mikään este museossa tässä viihtymiselle, vaan ymmärrettävää on, että vanhat tekstiilit keräävät hajuja tai sitten ne ovat niiden suojaamiseen käytetyt kemikaalit. Kun tälle seikalle saisi tehtyä jotain, lisäisi se museon viihtyisyyttä ja kohentaisi ensivaikutelmaa. Museo kuitenkin sisältää varsin mittavan arvokkaan kokoelman ikoneja, ortodoksisia kirkollisissa toimituksissa käytetäviä esineitä ja tekstiilejä. Hauska lisä on liiketunnistimella toimivat valot. Museotilat ovat hämärät, mutta kulkiessa esinekaapeilta toiselle valot syttyvät ja sammuvat sen mukaan, mitä olet katselemassa. Varsin energiaa säästävä ja tunnelmaa lisäävä ratkaisu!
Merkittävä osa esineistä on luonnollisesti peräisin Valamon ja Lintulan luostareista, mutta paljon on myös kantautunut muista seurakunnista ja erityisesti Karjalan alueelta. Museo onkin saanut alkuperän Laatokan Valamon luostarin muinaismuistokokoelmasta. Erityisen hienoja ovat RIISAT - ikoneita peittävät metalliset suojat, jotka suojaavat itse ikonia tuohien savulta. Itse alla olevasta ikonista näkyvät vain maalauksen paljaat ihon osat, eli naama, kädet ja jalat. Näyttävydellä ja peittävyydellä riisat jättävät helposti itse ikonit taustalleen.
Käymisen arvoinen kohde vähintään kertaalleen, jos Kuopion seudulla vierailee.
Mitä: Ortodoksinen kirkkomuseo RIISA, Kuopio
Missä: Karjalankatu 1, Kuopio
Milloin: 7.6.2015
Maksoi: 10e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Satunnaisesti.
Lasten kanssa: Pienille lapsille ei tarjoa paljoakaan, mutta hieman isommat lapset varmasti kiinnostuvat.
Netissä: http://www.ortodoksinenkirkkomuseo.fi/
Haju ei siis ole mikään este museossa tässä viihtymiselle, vaan ymmärrettävää on, että vanhat tekstiilit keräävät hajuja tai sitten ne ovat niiden suojaamiseen käytetyt kemikaalit. Kun tälle seikalle saisi tehtyä jotain, lisäisi se museon viihtyisyyttä ja kohentaisi ensivaikutelmaa. Museo kuitenkin sisältää varsin mittavan arvokkaan kokoelman ikoneja, ortodoksisia kirkollisissa toimituksissa käytetäviä esineitä ja tekstiilejä. Hauska lisä on liiketunnistimella toimivat valot. Museotilat ovat hämärät, mutta kulkiessa esinekaapeilta toiselle valot syttyvät ja sammuvat sen mukaan, mitä olet katselemassa. Varsin energiaa säästävä ja tunnelmaa lisäävä ratkaisu!
Merkittävä osa esineistä on luonnollisesti peräisin Valamon ja Lintulan luostareista, mutta paljon on myös kantautunut muista seurakunnista ja erityisesti Karjalan alueelta. Museo onkin saanut alkuperän Laatokan Valamon luostarin muinaismuistokokoelmasta. Erityisen hienoja ovat RIISAT - ikoneita peittävät metalliset suojat, jotka suojaavat itse ikonia tuohien savulta. Itse alla olevasta ikonista näkyvät vain maalauksen paljaat ihon osat, eli naama, kädet ja jalat. Näyttävydellä ja peittävyydellä riisat jättävät helposti itse ikonit taustalleen.
Käymisen arvoinen kohde vähintään kertaalleen, jos Kuopion seudulla vierailee.
Mitä: Ortodoksinen kirkkomuseo RIISA, Kuopio
Missä: Karjalankatu 1, Kuopio
Milloin: 7.6.2015
Maksoi: 10e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Satunnaisesti.
Lasten kanssa: Pienille lapsille ei tarjoa paljoakaan, mutta hieman isommat lapset varmasti kiinnostuvat.
Netissä: http://www.ortodoksinenkirkkomuseo.fi/
6.2.2016
Kolme parasta museota museokortilla?
Mitä siihen sitten lähteä vastaamaan, kun kysyjät ovat usein ihan eriasioista kiinnostuneita? Miten voi museoita verrata, kun jokaisella on vähän eri tarina kerrottavana ja näyttelyt vaihtuvat, jolloin myös kokemus eri käyntikerroilla muuttuu... Joku näyttely voi olla hieno kokemus, mutta itse museo jää tyylikkäästi taustalle antaen sille vain hyvät puitteet. Niinpä vastauksena tulee usein kerrottua ne pari museota, jotka ovat ihan itsenään parhaiten onnistuneet joko täysin puun takaa yllättämään tai vierailun jälkeen jäänet äärimmäisen hyvin mieleen. Näissä museoissa saa ajan kulumaan varmasti useampaan kertaan. Ja luulenpa niiden vaihtuvista näyttelyistä huolimatta näin tapahtuvan aina.
*** TOP 3 ***
1. LUSTO -metsämuseo
Odotus oli joku pikkuinen paikallinen rakennus, jonne vähän kasattu yleistietoa Suomen luonnosta. Olipa väärässä! Periltä paljastui valtavan iso ja tyylikäs rakennuskompleksi, joka kätki sisäänsä hulppean monipuoliset ja hauskat näyttelyt. Että näinkin voi museon tehdä! Oli simulaattoreita, huumoria, paljon tietoa, visuaalisuutta, kokeiltavaa hyvin opastetusti. Kansainvälisestikin täysin vertailukelpoinen ja pätevä kokonaisuus. Aivan varmasti jokaiselle jotakin ja monta kertaa. Tänne poikkeaisin vähän kauempaakin, jos yhtään Punkaharjun suunnalla sattuu liikkumaan. Tarkempaa juttua Lustosta tulossa myöhemmin.
2. Turun linna
Listan perinteinen kohde ja kävijämäärältään Suomen suosituimpien museoiden joukossa. Linnat vaan ovat niin hienoja kohteita itsessään, että sellainen on listalta löydyttävä, eikä niiden kokonaistunnelmaan ratkaise vaihtuvat näyttelyt. Onpa Turulla ja Turun linnalla merkittävä osa Suomen historiassakin, joten mielenkiintoinen historiallinen kohde kenelle tahansa, joka Suomeen haluaa tutustua. Hyvin opastetussa Turun linnassa on oikeastaan kaikkea: isoja saleja, ahtaita käytäviä, pysyvää näyttelyä, hyvin rakennettuja tilapäisnäyttelyjä ja vähän leikittävää lapsille. Juttua Turun linnasta tulossa myös myöhemmin.
3. Museo Militaria
Tämä oli ensimmäisen museokorttipäivän kohteissa ja onnistui yllättämään heti täydellisesti. Varmasti mukaan liittyi siis myös uutuuden viehästyksen antamaan boostia. Muita sota-aiheisia museoita tulee verrattua aina Militariaan, eikä vielä ainakaan parempaa ole Suomessa kohdannut, tosin aina jonkin esillepanon, esineen tai tiedon osalta toki samoille viivoille kykenee pääsemään. Militaria onnistuu innostamaan. Museo taitaa kuitenkin toimia parhaiten suomalaisille tai jo Suomen historiaan perehtyneille, eikä esillepano välttämättä tempaa mukaansa ulkomaalaisia vierailijoita. Plussaa vielä hienoista maisemista ja keskeisestä sijainnista. Museo Militarian käynnistä voi lukea täältä: http://museoholistinloki.blogspot.fi/2015/10/4-museo-militaria-esimerkki.html
Samanlaisia arvioita voisi jatkossa tehdä eri aiheisiin liittyvistä museoista, kuten taidemuseoista, sota-aiheista museoista, paikallismuseoista tai lapsille sopivista museoista.Tietysti kärkeen voi tunkea joku uusikin suosikki vierailukohteiden lisääntyessä. Tässä ajantasainen lista, mitä museokortilla on nähty: Museolista
Mielipiteitä on monia ja paljon on museoita vielä näkemättä: Mikä sinusta on Suomen paras museo tai mitä museota suosittelet?
2.2.2016
Varsovassa II-maailmansota herättää ahdistusta, juutalaismuseon suomalainen arkkitehtuuri ylpeyttä
Joulukuussa arkea piristi viikonloppureissu Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Eikä sielläkään voinut pysyä poissa museoista. Tuli siis vierailtua kahdessa hulppean hienossa, mutta äärimmäisen rankalla tavalla koskettavassa museossa: ”Polin” eli Puolan juutalaisten historiallisessa museossa ja ”Warsaw Uprising” -museossa, joka kertoo Varsovan epäonnistuneista taisteluista toisessa maailmansodassa pyrkiessä pois Saksan miehityksestä.
"POLIN" - Juutalaismuseo
Polin museoon sisään astuessa on hieman ylpeä olo - muutama vuosi sitten avatun museon moderni arkkitehtuuri on nimittäin suomalaista käsialaa! Sisääntulo aula on avara ja valo tulvii kauniisti sisään. Kokonaisuudessa museokompleksi on tyylikäs, mutta toimiva, jossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu näyttely. Suomalainen osaaminen pääsee edukseen ja info Puolan juutalaisista puitteissa oikeuksiinsa.
Museon päänäyttely kertoo museon nimen mukaisesti Puolan juutalaisten historiasta. Näyttely kulkee vuosisatojen läpi alkaen juutalaisten Puolaan saapumisesta siirtyen kaupan- ja teollisuusalan menestykseen. Kohahduttavin osuus on toisen mailmansodan vainot ja keskitysleirit, lopulta päättyen tämän päivän pieneen puolalaiseen vähemmistöön. Kauniisti, mutta selkeästi tulee esiin, miten vuosisatoja juutalaisten yrittäjyys on näkynyt koko maan teollisessa kehityksessä ja talouden kasvussa, minkä toinen maailmansota on karmealla tavalla pysäyttänyt. Puolan juutalaisten kohtalo on ollut äärimmäisen kova: 95% kaikista Puolan juutalaisista kuoli keskitysleireillä toisessa maailmansodassa, mikä tarkoittaa noin 2 000 000 ihmistä. Niin karmeaa kansantuhoa on vaikea edes kuvitella, puhumattakaan kaikista kurjista yksittäisistä ihmiskohtaloista. Tuntuu, että museon jälkeen pää on pyörällä päästä.
Näyttelyn esillepano on huikea kuvaten aina hienosti aikakauttaan eri vuosisatoina. Näyttelyn kulissit kulkevat kirkkomaisissa koristeellisissa maisemissa, vanhojen rautateiden rakennuksissa ja kolhoosimaisess karuudessa. Valot, äänet, videot ja kuvat tehostavat kokemusta. Raaoilla kuvilla ei ole revitelty, mutta ne on esitelty totuudenmukaisesti. Esillä on niin konkreettisia esineitä, katsottavaa, kokeiltavaa, kirjoitettua, kuvitusta, kaikkea. Sai kokeilla leimasinta, näprätä hienoja näyttöjä. Pienenä miinuksena museolla tulee suoranaisesta runsauden tarjonnasta, joka paikoitellen kääntyy epäselvyydeksi. Tekstiä, toimintaa, esillepanoa on niin paljon, että punainen lanka ana hetkeksi katoaa. Mihin kiinnittää huomiota, kun kaikkea ei voi käsitellä?
Todella suosittelen, jos Varsovaan on matkalla.
"WARSAW UPRISING MUSEUM"
Varsovan II-maailmansodan epäonnistuneesta kansannoususta kertova museo sijaitsee vanhassa raitiovaunuhallissa, joka on restauroitu täydellisesti. Kuten edellinen museo, on näyttely jälleen upea. Jos mahdollista, on kokonaisuus ja kokemus kuitenkin vielä edellistä museota rankempi. Niin täydellistä tuhoa ja teurastusta on kaupunki kokenut pyrkiessään vapautumaan Saksan miehityksestä, ettei museoon ilonpilkahduksia mahdu.
Museon tarina kulkee päivä päivältä läpi toisen maailman sodan lopun. Esillepanoon on panostettu ja vähintään yhtäpaljon on visuaalista ihmeteltävää kuin museomaista kerrontaa. On isoa hallia koneineen ja viemäriverkostoja, joissa salaa sodan aikaan kujettiin ja viestejä välitettiin. Vastaavat tunnelin ptkät on rakennettu museoon, joihin nyt pääsee kokeilemaan kulkemisen ahtautta.
Pysäyttävin on 3D-elokuva, jossa lennetään Varsovan yllä toisen maailman sodan pommitusten jälkeen. Niin totaalista tuhoa ei voi edes kuvitella, ei edes megalomaaniset jenkkielokuvat pääsee tunteeseen niin nopeasti käsiksi. Miljoonakaupunki, joka on pommitettu kaikkialta hajalle: ei mitään ehjää, vain raunioita jäljellä. Vetää hiljaiseksi, kun ei löydy sanoja. Museon jälkeen Varsovan kaduilla katsoessa kauniita rakennuksia voi vain nostaa hattua puolalaisille, kuinka hienosti he ovat kaiken jälleen rakentaneet ja ylipäätään toipuneet niin masiivisesta tuhosta.
Valitettavasti tämäkin museo sortuu hieman saman kuin edellinen: informaatioähky on kova, kaikkea ei ennätä millään lukea ja katsoa. Esillepano ei johdata olennaisen äärelle, vaan pienet ykstyiskohdat on tasapaksusti esillä huippukohtien kanssa. Myös museon reitin opastus matkalla on ajoittain hankala, mutta numerotaulujen löytyessä, ne hyvin tukevat reittiä.
Paikallista ymmärrystä herättävänä paikkana museo on omiaan nostamaan kunnioitusta Varsovaa ja puolalaisia kohtaan. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka tämäkin.
YHTEENVETO
Tuntuu, että kyllä Puolassa museoita osataan tehdä, menkää suomalaiset museoihmiset katsomaan! Visuaalisuuteen ja kokemukseen on panostettu. Voin kuvitella, että paikallisille museot ovat vielä vaikuttavimpia kohteita kuin turisteille, vaikka onnistuvat kansaivälisestikin herättämään voimakkaita tunteita. Vain ylitsepursuavuus hieman häiritsee. Hyvän museon tunnistaa, kun se jää mieleen, saa hakemaan jälkeenpäin lisätietoa ja herättää tunteita. Juuri näissä on Varsovassa onnistuttu.
"POLIN" - Juutalaismuseo
Polin museoon sisään astuessa on hieman ylpeä olo - muutama vuosi sitten avatun museon moderni arkkitehtuuri on nimittäin suomalaista käsialaa! Sisääntulo aula on avara ja valo tulvii kauniisti sisään. Kokonaisuudessa museokompleksi on tyylikäs, mutta toimiva, jossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu näyttely. Suomalainen osaaminen pääsee edukseen ja info Puolan juutalaisista puitteissa oikeuksiinsa.
Museon päänäyttely kertoo museon nimen mukaisesti Puolan juutalaisten historiasta. Näyttely kulkee vuosisatojen läpi alkaen juutalaisten Puolaan saapumisesta siirtyen kaupan- ja teollisuusalan menestykseen. Kohahduttavin osuus on toisen mailmansodan vainot ja keskitysleirit, lopulta päättyen tämän päivän pieneen puolalaiseen vähemmistöön. Kauniisti, mutta selkeästi tulee esiin, miten vuosisatoja juutalaisten yrittäjyys on näkynyt koko maan teollisessa kehityksessä ja talouden kasvussa, minkä toinen maailmansota on karmealla tavalla pysäyttänyt. Puolan juutalaisten kohtalo on ollut äärimmäisen kova: 95% kaikista Puolan juutalaisista kuoli keskitysleireillä toisessa maailmansodassa, mikä tarkoittaa noin 2 000 000 ihmistä. Niin karmeaa kansantuhoa on vaikea edes kuvitella, puhumattakaan kaikista kurjista yksittäisistä ihmiskohtaloista. Tuntuu, että museon jälkeen pää on pyörällä päästä.
Näyttelyn esillepano on huikea kuvaten aina hienosti aikakauttaan eri vuosisatoina. Näyttelyn kulissit kulkevat kirkkomaisissa koristeellisissa maisemissa, vanhojen rautateiden rakennuksissa ja kolhoosimaisess karuudessa. Valot, äänet, videot ja kuvat tehostavat kokemusta. Raaoilla kuvilla ei ole revitelty, mutta ne on esitelty totuudenmukaisesti. Esillä on niin konkreettisia esineitä, katsottavaa, kokeiltavaa, kirjoitettua, kuvitusta, kaikkea. Sai kokeilla leimasinta, näprätä hienoja näyttöjä. Pienenä miinuksena museolla tulee suoranaisesta runsauden tarjonnasta, joka paikoitellen kääntyy epäselvyydeksi. Tekstiä, toimintaa, esillepanoa on niin paljon, että punainen lanka ana hetkeksi katoaa. Mihin kiinnittää huomiota, kun kaikkea ei voi käsitellä?
Todella suosittelen, jos Varsovaan on matkalla.
"WARSAW UPRISING MUSEUM"
Varsovan II-maailmansodan epäonnistuneesta kansannoususta kertova museo sijaitsee vanhassa raitiovaunuhallissa, joka on restauroitu täydellisesti. Kuten edellinen museo, on näyttely jälleen upea. Jos mahdollista, on kokonaisuus ja kokemus kuitenkin vielä edellistä museota rankempi. Niin täydellistä tuhoa ja teurastusta on kaupunki kokenut pyrkiessään vapautumaan Saksan miehityksestä, ettei museoon ilonpilkahduksia mahdu.
Museon tarina kulkee päivä päivältä läpi toisen maailman sodan lopun. Esillepanoon on panostettu ja vähintään yhtäpaljon on visuaalista ihmeteltävää kuin museomaista kerrontaa. On isoa hallia koneineen ja viemäriverkostoja, joissa salaa sodan aikaan kujettiin ja viestejä välitettiin. Vastaavat tunnelin ptkät on rakennettu museoon, joihin nyt pääsee kokeilemaan kulkemisen ahtautta.
Pysäyttävin on 3D-elokuva, jossa lennetään Varsovan yllä toisen maailman sodan pommitusten jälkeen. Niin totaalista tuhoa ei voi edes kuvitella, ei edes megalomaaniset jenkkielokuvat pääsee tunteeseen niin nopeasti käsiksi. Miljoonakaupunki, joka on pommitettu kaikkialta hajalle: ei mitään ehjää, vain raunioita jäljellä. Vetää hiljaiseksi, kun ei löydy sanoja. Museon jälkeen Varsovan kaduilla katsoessa kauniita rakennuksia voi vain nostaa hattua puolalaisille, kuinka hienosti he ovat kaiken jälleen rakentaneet ja ylipäätään toipuneet niin masiivisesta tuhosta.
Valitettavasti tämäkin museo sortuu hieman saman kuin edellinen: informaatioähky on kova, kaikkea ei ennätä millään lukea ja katsoa. Esillepano ei johdata olennaisen äärelle, vaan pienet ykstyiskohdat on tasapaksusti esillä huippukohtien kanssa. Myös museon reitin opastus matkalla on ajoittain hankala, mutta numerotaulujen löytyessä, ne hyvin tukevat reittiä.
Paikallista ymmärrystä herättävänä paikkana museo on omiaan nostamaan kunnioitusta Varsovaa ja puolalaisia kohtaan. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka tämäkin.
YHTEENVETO
Tuntuu, että kyllä Puolassa museoita osataan tehdä, menkää suomalaiset museoihmiset katsomaan! Visuaalisuuteen ja kokemukseen on panostettu. Voin kuvitella, että paikallisille museot ovat vielä vaikuttavimpia kohteita kuin turisteille, vaikka onnistuvat kansaivälisestikin herättämään voimakkaita tunteita. Vain ylitsepursuavuus hieman häiritsee. Hyvän museon tunnistaa, kun se jää mieleen, saa hakemaan jälkeenpäin lisätietoa ja herättää tunteita. Juuri näissä on Varsovassa onnistuttu.
30.1.2016
9. Gallen-Kallelan museo
Akseli Gallen-Kallelan koti Tarvaspää on luonnonkaunissa maisemissa Laajalahden rannalla Espoossa. Vierailtiin täällä jo kevään lopussa. Kesällä paikalle kannattaa saapua hyvällä säällä vaikka pyörällä; Munkkiniemestä saapuessa matka kulkee upeiden ponttonisiltojen kautta. Talvellakin merimaisemiin on kiva poiketa, vain muutama minuutti kehä I ruuhkasta löytyy luonnonhelmi! Museon vieressä on kahvila, josta saa myös suurempaan nälkään ruokaa. Ei kovin huokeaan hintaan tosin. Läheltä löytyy lisäksi luontotalo Villa Elfvik luontopolkuineen, jonne on helppo poiketa samalla. Siellä on myös viihtyisä kahvila ja säännöllisesti järjestetään ohjelmaa, esimerkiksi eri teemoilla varustetuja (ötökät, haltiat, linnut) luontoretkiä lapsille ja aikuisille.
Itse talosta löytyy niin taiteilijan ateljee kuin yksiyiset asuintilat. Akseli on itse vaikuttanut talon suunnitteluun ja heti sisäänkäynniltä lattiasta kannattaa bongata suvulle piirretty mosaiikki, johon on muotoiltu suurennetussa koossa isännän jalanjäljet. Suurinta ihmetystä talon arkkitehtuurista herättää talon kylpyhuone, jonne johtaa hieman hankalakulkuien portaikko, oviakin vessaan on useampia ja ikkunanäkymä avautuu ateljee tiloihin kylpyammeesta kurkkiessa.
Infosta kannattaa napata mukaan mobiiliopas tai ladata sama kännykkään. Oppaassa on pieniä tehtäviä, jotka saavat pikkuväenkin intoutumaan näyttelystä. Yksityiskohtana aikuisia on jälkeenpäin hauskuutettu kertomalla possusta, jonka Akseli pisti flygelin alle piiloon vaimoansa härnätäkseen.
Mikään Gallen-Kallelan taideteosten näyttelypaikka tämä ei ole, ne löytyvät taidemuseoiden yhteydestä. Useampaan kertaan on sen jälkeen taidenäyttelyistä lapset etsineet nimenomaan Gallen-Kallelan tauluja, kun täällä jäivät näkemättä. Kiinnostus siis herää... Mutta kotimuseo on kovin sympaattinen kohde ja päästää kävijät sisään yhden suomen merkittävimmn taiteilijan kotioloihin, elämään ja ajatuksiin.
Rantaan kannattaa myös piipahtaa kurkkaamaan rantasaunaa. Löylyihin pääsee ajoittain, esimerkiksi "tarvaspään taidelöylyt" tapahtumien yhteydessä kesällä. Paikkoja ei vaan taida riittää kaikille halukkaille, joten ajoissa on oltava liikkeellä.
Mitä: Gallen-Kallelan museo, Espoo
Missä: Könnöänmäentie 2, Iittala
Milloin: 27.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ruuhkasta lyhyt matka poiketa luonnonhelmaan, hieman tyyris tosin ilman museokorttia
Lasten kanssa: Menee hyvin mukana.
Netissä: http://www.gallen-kallela.fi/
Itse talosta löytyy niin taiteilijan ateljee kuin yksiyiset asuintilat. Akseli on itse vaikuttanut talon suunnitteluun ja heti sisäänkäynniltä lattiasta kannattaa bongata suvulle piirretty mosaiikki, johon on muotoiltu suurennetussa koossa isännän jalanjäljet. Suurinta ihmetystä talon arkkitehtuurista herättää talon kylpyhuone, jonne johtaa hieman hankalakulkuien portaikko, oviakin vessaan on useampia ja ikkunanäkymä avautuu ateljee tiloihin kylpyammeesta kurkkiessa.
Infosta kannattaa napata mukaan mobiiliopas tai ladata sama kännykkään. Oppaassa on pieniä tehtäviä, jotka saavat pikkuväenkin intoutumaan näyttelystä. Yksityiskohtana aikuisia on jälkeenpäin hauskuutettu kertomalla possusta, jonka Akseli pisti flygelin alle piiloon vaimoansa härnätäkseen.
Mikään Gallen-Kallelan taideteosten näyttelypaikka tämä ei ole, ne löytyvät taidemuseoiden yhteydestä. Useampaan kertaan on sen jälkeen taidenäyttelyistä lapset etsineet nimenomaan Gallen-Kallelan tauluja, kun täällä jäivät näkemättä. Kiinnostus siis herää... Mutta kotimuseo on kovin sympaattinen kohde ja päästää kävijät sisään yhden suomen merkittävimmn taiteilijan kotioloihin, elämään ja ajatuksiin.
Rantaan kannattaa myös piipahtaa kurkkaamaan rantasaunaa. Löylyihin pääsee ajoittain, esimerkiksi "tarvaspään taidelöylyt" tapahtumien yhteydessä kesällä. Paikkoja ei vaan taida riittää kaikille halukkaille, joten ajoissa on oltava liikkeellä.
Mitä: Gallen-Kallelan museo, Espoo
Missä: Könnöänmäentie 2, Iittala
Milloin: 27.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ruuhkasta lyhyt matka poiketa luonnonhelmaan, hieman tyyris tosin ilman museokorttia
Lasten kanssa: Menee hyvin mukana.
Netissä: http://www.gallen-kallela.fi/
29.1.2016
Ilta Museokorttiklubilla
Mikä on parempi tapa parata tauolta blogiin pariin kuin museokorttiklubi? Ei mikään, joten tänään oli töiden jälkeen suuntana Kaapelitehdas ja sen kolmessa museossa järjestettävä museokorttiklubi. Kahteen aiemmin järjestettyyn museokorttiklubiin en ollut ennättänyt, joten oli itselle yllätys mitä paikan päältä odottaa.
Klubi-illassa oli alkuspiikin ja luennon aikaan suorastaan tungosta! Istumapaikat olivat heti vähissä, vaikka saavuin teatterimuseon esiintymislavan luokse pian alkamisen jälkeen, minne museokorttia vilauttamalla vastaanotosta opastettiin. Näille tapahtumille on siis selkeästi kysyntää. Kivana lisänä mukaan sai napata virvokkeen.
Klubitapahtuman järjestää Checkpoint Helsinki yhteistyössä museoiden kanssa. Museo tarjoaa tilat, Checkpoint ohjelman ja järjestelyt. Itselleni oli hienoinen yllätys, että itse puhe ei liity tapahtumapaikan museoon tai musoihin välttämättä lainkaan. Checkpoint Helsinki itsessään on nykytaideorganisaatio, joka museokorttiklubin osalta tekee museoiden kanssa yhteistyötä saadakseen tiloja tapahtumiensa käyttöön, museot taas saavat uusia vierailijoita ja tarjottua extraa. Win-win yhteistyötä siis.
Nyt illan puheenvuoron piti oikeuspsykologi Julia Korkman rohkeudesta. Työtä hän tekee muunmuassa kaltoinkohdeltujen lasten ja nuorten parissa, mikä heijastui myös puheessa koskettavina kipeinä otteina työn kautta kertyneestä tiedosta. Suositeltavien, mutta kipeiden luettavien listalle puheesta jäi vinkiksi tämä Jani Kaaron raportti Nooran monesta minästä. Liialla pituudella puhetta ei kuitenkaan ollut siunattu, vaan ennen tunnelman ahdistumista ja kyyneleiden valumista lapsuuden traumoista oli jo Siinai-bändin vuoro päästä lavalle.
Illan aikana kaikki kolme muoseta olivat vapaasti tutustuttavissa oppaiden läsnäollessa. Pyörähdin kaikissa, mutta vielä ei ollut juuri uutta tarjolla sitten edellisen vierailun. Illan lopussa olisi valokuvataidemusoen Pimiö-näyttelyyn ollut cielä opastettukierros, mutta nyt aikataulu vei pois paikalta aiemmin.
Varmasti jokainen klubi on erilainen kokonaisuus tapahtumapaikasta, puhujasta ja esiintyjästä riippuen. Eikä vähiten paikalle saapuneista ihmisistä! Jos vaan aikatauluun sopii, niin kyllä tapahtumissa voi jatkossakin pyörähtää, kiva lisä museokorttilaisille. :)
Klubi-illassa oli alkuspiikin ja luennon aikaan suorastaan tungosta! Istumapaikat olivat heti vähissä, vaikka saavuin teatterimuseon esiintymislavan luokse pian alkamisen jälkeen, minne museokorttia vilauttamalla vastaanotosta opastettiin. Näille tapahtumille on siis selkeästi kysyntää. Kivana lisänä mukaan sai napata virvokkeen.
Klubitapahtuman järjestää Checkpoint Helsinki yhteistyössä museoiden kanssa. Museo tarjoaa tilat, Checkpoint ohjelman ja järjestelyt. Itselleni oli hienoinen yllätys, että itse puhe ei liity tapahtumapaikan museoon tai musoihin välttämättä lainkaan. Checkpoint Helsinki itsessään on nykytaideorganisaatio, joka museokorttiklubin osalta tekee museoiden kanssa yhteistyötä saadakseen tiloja tapahtumiensa käyttöön, museot taas saavat uusia vierailijoita ja tarjottua extraa. Win-win yhteistyötä siis.
Nyt illan puheenvuoron piti oikeuspsykologi Julia Korkman rohkeudesta. Työtä hän tekee muunmuassa kaltoinkohdeltujen lasten ja nuorten parissa, mikä heijastui myös puheessa koskettavina kipeinä otteina työn kautta kertyneestä tiedosta. Suositeltavien, mutta kipeiden luettavien listalle puheesta jäi vinkiksi tämä Jani Kaaron raportti Nooran monesta minästä. Liialla pituudella puhetta ei kuitenkaan ollut siunattu, vaan ennen tunnelman ahdistumista ja kyyneleiden valumista lapsuuden traumoista oli jo Siinai-bändin vuoro päästä lavalle.
Illan aikana kaikki kolme muoseta olivat vapaasti tutustuttavissa oppaiden läsnäollessa. Pyörähdin kaikissa, mutta vielä ei ollut juuri uutta tarjolla sitten edellisen vierailun. Illan lopussa olisi valokuvataidemusoen Pimiö-näyttelyyn ollut cielä opastettukierros, mutta nyt aikataulu vei pois paikalta aiemmin.
Varmasti jokainen klubi on erilainen kokonaisuus tapahtumapaikasta, puhujasta ja esiintyjästä riippuen. Eikä vähiten paikalle saapuneista ihmisistä! Jos vaan aikatauluun sopii, niin kyllä tapahtumissa voi jatkossakin pyörähtää, kiva lisä museokorttilaisille. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)