Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit

30.1.2016

9. Gallen-Kallelan museo

Akseli Gallen-Kallelan koti Tarvaspää on luonnonkaunissa maisemissa Laajalahden rannalla Espoossa. Vierailtiin täällä jo kevään lopussa. Kesällä paikalle kannattaa saapua hyvällä säällä vaikka pyörällä; Munkkiniemestä saapuessa matka kulkee upeiden ponttonisiltojen kautta. Talvellakin merimaisemiin on kiva poiketa, vain muutama minuutti kehä I ruuhkasta löytyy luonnonhelmi! Museon vieressä on kahvila, josta saa myös suurempaan nälkään ruokaa. Ei kovin huokeaan hintaan tosin. Läheltä löytyy lisäksi luontotalo Villa Elfvik luontopolkuineen, jonne on helppo poiketa samalla. Siellä on myös viihtyisä kahvila ja säännöllisesti järjestetään ohjelmaa, esimerkiksi eri teemoilla varustetuja (ötökät, haltiat, linnut) luontoretkiä lapsille ja aikuisille.


Itse talosta löytyy niin taiteilijan ateljee kuin yksiyiset asuintilat. Akseli on itse vaikuttanut talon suunnitteluun ja heti sisäänkäynniltä lattiasta kannattaa bongata suvulle piirretty mosaiikki, johon on muotoiltu suurennetussa koossa isännän jalanjäljet. Suurinta ihmetystä talon arkkitehtuurista herättää talon kylpyhuone, jonne johtaa hieman hankalakulkuien portaikko, oviakin vessaan on useampia ja ikkunanäkymä avautuu ateljee tiloihin kylpyammeesta kurkkiessa.

Infosta kannattaa napata mukaan mobiiliopas tai ladata sama kännykkään. Oppaassa on pieniä tehtäviä, jotka saavat pikkuväenkin intoutumaan näyttelystä. Yksityiskohtana aikuisia on jälkeenpäin hauskuutettu kertomalla possusta, jonka Akseli pisti flygelin alle piiloon vaimoansa härnätäkseen.

Mikään Gallen-Kallelan taideteosten näyttelypaikka tämä ei ole, ne löytyvät taidemuseoiden yhteydestä. Useampaan kertaan on sen jälkeen taidenäyttelyistä lapset etsineet nimenomaan Gallen-Kallelan tauluja, kun täällä jäivät näkemättä. Kiinnostus siis herää... Mutta kotimuseo on kovin sympaattinen kohde ja päästää kävijät sisään yhden suomen merkittävimmn taiteilijan kotioloihin, elämään ja ajatuksiin.

Rantaan kannattaa myös piipahtaa kurkkaamaan rantasaunaa. Löylyihin pääsee ajoittain, esimerkiksi "tarvaspään taidelöylyt" tapahtumien yhteydessä kesällä. Paikkoja ei vaan taida riittää kaikille halukkaille, joten ajoissa on oltava liikkeellä.

Mitä: Gallen-Kallelan museo, Espoo
Missä: Könnöänmäentie 2, Iittala
Milloin: 27.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ruuhkasta lyhyt matka poiketa luonnonhelmaan, hieman tyyris tosin ilman museokorttia
Lasten kanssa: Menee hyvin mukana.
Netissä: http://www.gallen-kallela.fi/

9.9.2015

39. Järvenpään taidemuseo

Ensimmäisenä, mistä tähän museoon pääsee sisään? Kun kiertää koko rakennuksen, löytyy sisäänkäynti. Aulassa huomaa, että parkkipaikan puoleltakin olisi ollut samaan aulaan sisäänpääsy. Ei ainakaan liian selvät opasteet. No mutta, sisällä ollaan ja kellariin mennään, missä itse museotilat sijaitsevat.

Tiskillä ei ole ketään. Väkeä kyllä on. Tulisiko joku? Ei tule. No, siinä tiskillähän on selvä lappu "olen opastuksella". Nyt se väkipaljous näyttääkin kahdelta ryhmältä oppaiden ympärillä. Tuskin viitsii mennä kumpaakaan selostusta katkaisemaan joten lähdetään omatoimiselle kierrokselle. Eihän me pummilla mennä, onhan meillä sisäänpääsyyn oikeuttava museokortti. :)


Museo ei ole mikään laaja, sisääntulosta näkee oikeastaan koko kokonaisuuden. Sisältö keskittyy täysin Tuusulajärven rannan taiteilijakotien asukkaisiin. Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia, sekä Sibeliuksen omaisuutta. Taideteokset eivät nyt herätä suurempaa mielenkiintoa. Koska meneillään on Aino Sibeliukseen keskittyvä näyttely, suuri osa esineistöstä on hänelle kuuluvaa ja vie jäljellä olevan huomiokyvyn.

Jannen ja Ainon tarinan kerrontaan on panostettu: kuinka he tapasivat, seurustelivat, muuttelivat ja päätyivät Ainolaan. Esineistön herkkuja ovat kenties yhä suvussa kulkevat perintökorut. Kuten se, jonka piti Ainon kaulaa koristaa Jannen ja Ainon vihkimisen aikaan, mutta sulhanen unohti ottaa korun mukaan.


Vitriineistä löytyy myös Ainon käsitöitä, hiusharjaa, vaatteita (mm. minnkistoola), käsineitä ja muuta kamaa. Väkisin tulee mieleen, voiko omia tavaroita ollenkaan enää heittää pois tai viedä kirpparille, jos niille olisi joskus museoitumistarvetta?

Museo on kierretty ja oppaat yhä työtehtävissä. Olemme saapuneet paikalle opaskierroksen jo alettua ja päätämme ennen sen loppumista. Näköjään oppaat keksivät enemmän tarinaa, kuin opasteisiin on kirjattu. Kokonaisuutena museo on vähän tylsähkö. Parhaana osuutena Ainon elämän tarina täydentyy hienosti jo aiemmin Ainolan visiitillä alkaneeseen. Museo sopisikin hyvin alustukseksi tai päätteeksi Tuusulajärven taiteilijakoti kierrokselle.

Museokauppahyllyä tutkaillessa toinen opas palaa vihdoin tiskille ja saadaan vingutettua museokorttia. Kirjattua tuli tämäkin visiitti.

Mitä: Järvenpään taidemuseo
Missä: Kirjastokatu 8, Järvenpää
Milloin: 29.8.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: https://www.jarvenpaa.fi/--J%C3%A4rvenp%C3%A4%C3%A4n_Taidemuseo--/sivu.tmpl?sivu_id=506

6.9.2015

43. Kiasma - tottelemattomuuskoululaisten kanssa

Loistava idea! Hesarissa oli arvostelu Jani Leinosen perjantaina 4.9. avautuvasta Tottelemattomuuskoulu -näyttelystä. Mennään siis viikonloppuna Kiasmaan. Kierretään samalla koko museo. Kolmen (tottelemattoman) lapsen kanssa. Ei voi mennä päivä pahasti pieleen. Ei voi.


Saavuttiin Tottelemattomuus kouluun Kiasmassa viimeisenä. Onneksi, se oli museon kohokohta ja vihdoin lapsetkin keskittyi. Värikkäät teokset ja tutut tuotemerkit kiinnostivat lapsia. Kellogg's ja Elovena purkeista etsittiin alkuperäistä ja ihmeteltiin muunnoksia. Kerjäläisten kyltit hämmästytti. Väriloisteen taustalla on rankkaa ja täysin aiheellista markkinatalouden, kulttuurien eriarvoisuuden ja köyhyyden arvostelua. Näyttely onnistuu olemaan vakavasti puhutteleva ja humoristinen samanaikaisesti. Ja kiinnostaa sekä aikuisia, että lapsia, vaikka ymmärrys onkin eri tasolla. Toimii.


"I want to see something I've never seen before" - Robert Mapplethorne. Lapset lähinnä osoitteli, "pippeli", "tissi", "voiko isistä/ätistä ottaa tuollaisen muskeli kuvan?" -Joo, ei nyt. Käytiin siis alkuun kiertämässä Mapplethornen näyttelyn. Kysymykseksi jäi, eikö herra ollut sitten sukupuolielimiä ennen nähnyt. Ei kai. Jotkut näyttelyvieraat katselivat vakavana teoksia, jotka taisi hymyillä, kun lapset sanoivat pään sisäiset kommentit ääneen. Taiteellisia otoksia, mutta tällä kokoonpanolla menee osa vähän - ohi.


Kiasman aulassa toisisaan kiemurteleva tanssipari myös sai osaakseen lasten huomion. "Mitä noi tekee?", "Vieläkö ne pyörii siellä?" "Onks niille sattunu?" Myöskään yhdessä tilassa äänehtivät taitelijat ei oikein saaneet lapsilta vilpitöntä taiteellista ymmärrystä. "Miks noi mölyää?". Jaa-a, se on taidetta.

Välissä oli Face to Face näyttely. En nyt muista siitä mitään... mainittavaa. Erilaisia muotokuvia oli ja ei mitään kovin paheksuttavaa katseltavaa.

Kyllähän vierailu Kiasmassa on aina jonkinlainen kokemus. Näyttelystä riippuu jääkö mieleen, hämmentääkö, ilahduttaako vai jotain muuta. Tällä kertaa näin. :)

Mitä: Kiasma
Missä: Mannerheimintie, Helsinki
Milloin: 5.9.2015
Maksoi: 12e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä, vaihtuvasta näyttelystä riippuen
Lasten kanssa: Mikä ettei, näyttelystä riippuen.
Netissä: www.kiasma.fi