3. Hämeen linna

Helatorstaina klo 10 aikaan kolkutimme linnan ovia, mutta turhaan. Pyhäpäivä ja klo 10.15 selvisi, että sunnuntaiaukioloajat, joten sisään pääsisi vasta klo 11. Tämä ei selvinnyt verkkosivuilta. Liian sinikkäitä olimme ekalle museokorttikäynnille, että olisimme oven taakse jääneet odottamaan. Muutama puhelinsoitto aukioloajoista ja päätimme käydä ensin Iittalassa, minkä vuoksi Hämeen linna ei ollut museokortin ensimmäinen käyttökohde. Toinen kerta samoilla ovilla tuotti kuitenkin iltapäivällä tulosta, nyt päästiin linnaan sisään.

Hämeen linna on linnaksi kotoisan pieni, koko alueen hahmottaa helposti. Tosin kulkureitti linnan sisällä on jokseenkin sekava. Missä on jo käyty, mikä on vielä käymättä, joko tästä mentiin? Samasta ovesta saa kulkea pari kertaa, kun luontevaa kiertoreittiä ei löydy niin, että joka kerros ja kolkka tulisi kerralla nähtyä. No, muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta jokainen sallittu kolkka tuli melko varmasti kuitenkin silmäiltyä.

Ja mitä linnasta sitten löytyi? Yllättäen ihmisten perustarpeet jäävät parhaiten mieleen. Linnan leipomossa on komea rivi valtavia leivinuuneja, joiden lämmittämiseen ei ihan muutama kätevä emäntä ole riittänyt, kun uunit ovat olleet täynnä leipää ja laatikoita. Nälän yllättäesä testasimme myös leivinuunien yläpuolelta löytyvän linnan ravintolan. Sipulikeittoa salaattipöydän kera oli helatorstaina listalla. Täytti tehtävänsä, nälkä lähti. Seuraavaksi siirryttiin perustarpeiden toiseen päähän: vanha linnan sisävessa on huimaava. Korkealla ylhäällä ulkohuussi tyyppinen puupenkki, jossa reikä. Ja reiästä tuotokset sitten putoaa korkealta alas. Onkohan alue ollut aikoinaan aidattu, ettei kukaan vaan vahingossa eksy alle, kun taivaalta sataa sitä itseään?

Lapsia on muistettu omalla leikkialueella, jossa puupaloista pääsee kasaamaan omaa linnaa ja linnanneidon telttaan lukemaan satuja tai vaikka aikuiset hetkeksi lepäämään. Ritari- ja neitoasuja saa myös kokeilla. Linnan pienoismalli löytyy myös täältä aikuistenkin katseltavaksi. Kiva alue, varsinkin kun muualla linnassa on nimenomaan pidättäydyttävä koskemasta ja keskityttävä katseluun. Se onneksi sujuu bongaillessa salakäytäviä, ihmetellessä mihin kapeat tiiliskiviset holvikaarikujat vievät ja hämmästellessä linnan korkeita holvikaarisaleja.

Linnassa oli vierailun aikaan meneillään valokuvanäyttely "Janne - Kohtaamisia Jean Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa". Koska kohde oli kolmas museo, ei tässä vaiheessa vielä osannut olettaa, kuinka tyypillistä museokierroksilla on kohdata Sibeliukseen liittyviä muistoja muodossa tai toisessa. Kertonee, miten merkittävä henkilö hän on Suomelle ollut, kun suuri osa museoista haluaa hänet osaksi näyttelyään. Tai sitten Sibeliuksen uskotaan olevan riittävä vetonaula saada suomalaiset museoon. Mene ja tiedä. Tämä Sibeliuksen inoittama näyttely sisälsi hieman historiaa ja vanhoja kuvia, kuitenkin ennen kaikkea paljon tuoreita otoksia seuduilta, jossa Sibelius on aikoinaan liikkunut. Sibeliuksen maisemat nykypäivään. Hieman erilainen näkökulma.

Mitä: Hämeen linna
Missä: Kustaa III:n katu, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e kevät 2015, 10e syksy 2015, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei.
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: http://www.kansallismuseo.fi/fi/hameen-linna

Havis Amanda on roskainen kuin valtameri

Havis Amandan ohi kulkiessa voi hieraista nyt silmiään: allas on täynnä roskaa. Lähemmäksi mennessä huomaa, että roskat muodostavat kukkakuvion. Kyse ei ole pilasta tai yleisestä roskaamisesta vaan Teija Monosen tilataideteoksesta "Havis Amandan altaan kukitus". Lisäinfo googlettamalla paljastaa, että teoksella pyritään herättämään huomiota maailman merien roskaamisesta. Altaan vierestä ei vielä löytynyt infoa, mutta myöhemmin on kuulemma luvassa.

Osa tilataideteoksista menee vähän ohi, mutta tämä pistää miettimään. Todella. Mieleen muistuu vuonna 2012 Sveitin Zurichissä järjestetty näyttely, jonka kävin kaupungissa vieraillessa katsomassa. "Out at sea, the plastic garbage project". Kannattaa klikata linkki auki, sillä kuvassa on läjä roskaa, joka heitetään mereen aina 15s aikana ympäri maailmaa. Järkyttävä läjä. Hullua.

Maailman pinta-alasta 2/3 osaa on merien peitossa, jotka ovat samalla myös maailman suurimmat kaatopaikat. Kalojen pyydyksistä, laivoista, mereen heitetystä roskasta, muovipusseista, kanistereista, jne. irtoaa pienen pieniä muovihiukkasia, jotka yhä pienenvät aalloissa. Puhutaan mikromuovista. Kalat ja muut merten eläimet syövät näitä pieniä muovipalasia luulleen niitä ruuaksi. Isommat kalat syövät pikkukaloja, samoin linnut. Osa kaloista ja linnuista kuolee suoraan isoihin muovipalasiin, jotka tukkivat ruuansulatuselimistön. Kalastuksen myötä nämä mikromuovit päätyvät ruokaketjussa myös meidän lautaselle. Ja meidän elimistöön.

Kyllä taide voi joskus herättää ajatuksia ja ajattelemaan kuten nyt. Eikä kaikkea taidetta tarvitse kätkeä museoon tai pitää pysyvästi esillä, jolloin sen unohtuu ja sulautuu arkeen. Sunnuntaihin 13.9. tämän teoksen ja mieleen herävät ajatukset voi kokea Esplanadin päässä, jos sillä suunnalla sattuu liikkumaan.

Lisäinfoa:
- Suomen luonnon tietopaketti merten muovijätteestä
- Satakunnan kansa: Video maailman suurin kaatopaikka

39. Järvenpään taidemuseo

Ensimmäisenä, mistä tähän museoon pääsee sisään? Kun kiertää koko rakennuksen, löytyy sisäänkäynti. Aulassa huomaa, että parkkipaikan puoleltakin olisi ollut samaan aulaan sisäänpääsy. Ei ainakaan liian selvät opasteet. No mutta, sisällä ollaan ja kellariin mennään, missä itse museotilat sijaitsevat.

Tiskillä ei ole ketään. Väkeä kyllä on. Tulisiko joku? Ei tule. No, siinä tiskillähän on selvä lappu "olen opastuksella". Nyt se väkipaljous näyttääkin kahdelta ryhmältä oppaiden ympärillä. Tuskin viitsii mennä kumpaakaan selostusta katkaisemaan joten lähdetään omatoimiselle kierrokselle. Eihän me pummilla mennä, onhan meillä sisäänpääsyyn oikeuttava museokortti. :)

Museo ei ole mikään laaja, sisääntulosta näkee oikeastaan koko kokonaisuuden. Sisältö keskittyy täysin Tuusulajärven rannan taiteilijakotien asukkaisiin. Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia, sekä Sibeliuksen omaisuutta. Taideteokset eivät nyt herätä suurempaa mielenkiintoa. Koska meneillään on Aino Sibeliukseen keskittyvä näyttely, suuri osa esineistöstä on hänelle kuuluvaa ja vie jäljellä olevan huomiokyvyn.

Jannen ja Ainon tarinan kerrontaan on panostettu: kuinka he tapasivat, seurustelivat, muuttelivat ja päätyivät Ainolaan. Esineistön herkkuja ovat kenties yhä suvussa kulkevat perintökorut. Kuten se, jonka piti Ainon kaulaa koristaa Jannen ja Ainon vihkimisen aikaan, mutta sulhanen unohti ottaa korun mukaan.

Vitriineistä löytyy myös Ainon käsitöitä, hiusharjaa, vaatteita (mm. minnkistoola), käsineitä ja muuta kamaa. Väkisin tulee mieleen, voiko omia tavaroita ollenkaan enää heittää pois tai viedä kirpparille, jos niille olisi joskus museoitumistarvetta?

Museo on kierretty ja oppaat yhä työtehtävissä. Olemme saapuneet paikalle opaskierroksen jo alettua ja päätämme ennen sen loppumista. Näköjään oppaat keksivät enemmän tarinaa, kuin opasteisiin on kirjattu. Kokonaisuutena museo on vähän tylsähkö. Parhaana osuutena Ainon elämän tarina täydentyy hienosti jo aiemmin Ainolan visiitillä alkaneeseen. Museo sopisikin hyvin alustukseksi tai päätteeksi Tuusulajärven taiteilijakoti kierrokselle.

Museokauppahyllyä tutkaillessa toinen opas palaa vihdoin tiskille ja saadaan vingutettua museokorttia. Kirjattua tuli tämäkin visiitti.

Mitä: Järvenpään taidemuseo
Missä: Kirjastokatu 8, Järvenpää
Milloin: 29.8.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: https://www.jarvenpaa.fi/--J%C3%A4rvenp%C3%A4%C3%A4n_Taidemuseo--/sivu.tmpl?sivu_id=506

2. Vankilamuseo

Vankilamuseo Hämeenlinnassa entisen lääninvankilan tiloissa on jo itsessään näkemisen arvoinen. Suuri osa tiloista on alkuperäisessä kunnossa seinäkirjoituksineen ja kolhuineen, joten helposti voi kuvitella rakennuksen alkuperäisessä käytössään. Tupakan lemukaan ei ole mihinkään karannut yli 20v sitten päättyneen toiminnan jäljiltä.

Vamkilassa pääsee kiertämään kolmessa kerroksessa. Keskikerroksessa ovat vankilanjohtajan ja vartijoiden tilat sekä sellihuoneet. Osa selleistä on sisustettu kuvastamaan sellien varustusta eri vuosikymmeninä. Yläkerrassa on lisää sellejä, kirjasto ja luokkahuone. Alakerrasta löytyvät pesutilat, sauna, eristyssellit ja vankien vastaanotto- ja lähtötilat.

Vankilan tiloihin on kerätty suomalaisten vankiloiden historiaa aina 1800-luvulta tähän päivään saakka. Suomessa käytössä olleet vankilat tulevat tutuiksi. Lisäksi näyttelyssä esitellään kuuluisia vankeja, vankien salakuljetustarkoitukseen käyttämiä esineitä ja menetelmiä, vankilan päiväohjelmaa ja -toimintaa. Myös pakkosyöttöpenkki nälkälakkolaisille on esillä.

Rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen, vaikkakin askeettinen paikka. Vankilamuseossa esillepano ja näyttely ovat yksinkertaiset, tarinat puhuvat riittävästi puolestaan. Hyvä, muuta aihe ei kaipaa.

Mitä: Vankilamuseo
Missä: Kustaa III:n katu, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ainakin kerran kannattaa käydä, uusinta ei välttämätön
Lasten kanssa: Varmasti kiinnostaa lapsia, jotka vähän ymmärtävät, mikä on vankila.
Netissä: http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Kulttuuri/Historiallinen-museo/Vankilamuseo/

1. Designmuseo Iittala - Joka kodin museokamaa

Kunnian museokortin neitsyt kohteena sai olla Designmuseo Iittala Iittalan Lasimäessä helatorstaina 14.5.2015. (Kohde päätyi ensimmäiseksi lopulta aikataulusekoilun vuoksi, josta lisää myöhemmässä museoreitti postauksessa. Museoiden kannattaa pitää nettisivujen aukiolot ajantasalla ;) Mukavasta pihapiiristä löytyy niin suklaapuoti, käsityökauppoja kuin keramiikkaakin. Ja tietysti Iittala Outlet. Mukava retkikohde, tosin nyt oli aikaa vain museoon ja sen ovien avautumista odotellessa kiertää outlet.

Museo kertoi Iittalan lasivalmistuksen historiaa sen alkuajoista 1881 tähän päivään saakka. Esillä oli kattavasti Iittalan ajattomat tuotteet vuosikymmenien varrelta, joista monet pistää silmään "noita on mummolassa, nämä löytyy mökiltä, tämä on äidillä, näitä on minulla, ai tuokin on Iittalaa!". Helposti konkretisoituu, miten kattavasti Iittala on vallannut suomalaiskoteja sukupolvesta toiseen. Kun slogan on "kestävää muotoilua arkipäivään", se todellakin toteutuu.

Ehkä museon mieleen painuvimmat museoesineet olivat Aalto-maljakon puiset valumuotit monessa koossa. Ja museorakennuksena toimivan Orvon tilan navetan pystyparketti, hieno. Lattian tyyppi piti ihan googlettaa. Sama lattia on löytynyt myöhemmin myös Gallen-Kallelan kodista Tarvaspäästä.

Mitä: Designmuseo Iittala, Iittala
Missä: Könnöänmäentie 2, Iittala
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 4e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ohikulkiessa Outletissa poiketessa
Lasten kanssa: Menee mukana.
Netissä: iittalanlasimaki.fi

43. Kiasma - tottelemattomuuskoululaisten kanssa

Loistava idea! Hesarissa oli arvostelu Jani Leinosen perjantaina 4.9. avautuvasta Tottelemattomuuskoulu -näyttelystä. Mennään siis viikonloppuna Kiasmaan. Kierretään samalla koko museo. Kolmen (tottelemattoman) lapsen kanssa. Ei voi mennä päivä pahasti pieleen. Ei voi.

Saavuttiin Tottelemattomuus kouluun Kiasmassa viimeisenä. Onneksi, se oli museon kohokohta ja vihdoin lapsetkin keskittyi. Värikkäät teokset ja tutut tuotemerkit kiinnostivat lapsia. Kellogg's ja Elovena purkeista etsittiin alkuperäistä ja ihmeteltiin muunnoksia. Kerjäläisten kyltit hämmästytti. Väriloisteen taustalla on rankkaa ja täysin aiheellista markkinatalouden, kulttuurien eriarvoisuuden ja köyhyyden arvostelua. Näyttely onnistuu olemaan vakavasti puhutteleva ja humoristinen samanaikaisesti. Ja kiinnostaa sekä aikuisia, että lapsia, vaikka ymmärrys onkin eri tasolla. Toimii.

"I want to see something I've never seen before" - Robert Mapplethorne. Lapset lähinnä osoitteli, "pippeli", "tissi", "voiko isistä/ätistä ottaa tuollaisen muskeli kuvan?" -Joo, ei nyt. Käytiin siis alkuun kiertämässä Mapplethornen näyttelyn. Kysymykseksi jäi, eikö herra ollut sitten sukupuolielimiä ennen nähnyt. Ei kai. Jotkut näyttelyvieraat katselivat vakavana teoksia, jotka taisi hymyillä, kun lapset sanoivat pään sisäiset kommentit ääneen. Taiteellisia otoksia, mutta tällä kokoonpanolla menee osa vähän - ohi.

Kiasman aulassa toisisaan kiemurteleva tanssipari myös sai osaakseen lasten huomion. "Mitä noi tekee?", "Vieläkö ne pyörii siellä?" "Onks niille sattunu?" Myöskään yhdessä tilassa äänehtivät taitelijat ei oikein saaneet lapsilta vilpitöntä taiteellista ymmärrystä. "Miks noi mölyää?". Jaa-a, se on taidetta.

Välissä oli Face to Face näyttely. En nyt muista siitä mitään... mainittavaa. Erilaisia muotokuvia oli ja ei mitään kovin paheksuttavaa katseltavaa.

Kyllähän vierailu Kiasmassa on aina jonkinlainen kokemus. Näyttelystä riippuu jääkö mieleen, hämmentääkö, ilahduttaako vai jotain muuta. Tällä kertaa näin. :)

Mitä: Kiasma
Missä: Mannerheimintie, Helsinki
Milloin: 5.9.2015
Maksoi: 12e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä, vaihtuvasta näyttelystä riippuen
Lasten kanssa: Mikä ettei, näyttelystä riippuen.
Netissä: www.kiasma.fi

40. Hotelli- ja ravintolamuseo

Suomalaista hotelli- ja ravintolakuttuuria. Kierroksen alku kertoo hotellien tulosta Suomeen vuosi vuodelta. Nukketalo kuvitteellisesta hotellista havainnollisti vanhan ajan hotellin huoneet ja oli esillä aito entisajan hotellihuonekin. Ajassa huomaa, kuinka taloudellinen vaurastuminen näkyy hotellien tasojen paranemisena ja lisääntymisenä. Ihan mielenkiintoista ja esillepanokin on kohtuullinen.

Mutta sitten saavutaan ravintolan kasarinurkkaan. Täältä löytyy aarteita! Oikea karaokelaitteisto, toimiva jukeboksi...ja mikä parasta, iskurepliikikone! Kaikkea on pako kokeilla - tietenkin.

"Annatko numerosi, kun mä hukkasin omani?" ja "Olo on kuin Indiana Jonesilla. Sekin hymyilee, kun löytää aarteen." Näilä vinkeillä tuskin jää ilman seuraa, jos sellainen tarve sattuu tulemaan.

Lopusta löytyi vielä kiva tuoksubaari, jossa sai nuuhkia ja arvuutella ravintoloista tuttuja tuoksuja.

Museo menee kuudelta kiinni, aika alkaa loppua. Tänne tullaan paremmalla ajalla uudestaan!

Mitä: Hotelli- ja ravintola museo
Missä: Kaapelitehdas, Helsinki
Milloin: 2.9.2015
Maksoi: 7e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä
Lasten kanssa: Mikä ettei.
Netissä: www.hotellijaravintolamuseo.fi

41. Suomen valokuvataiteen museo - jäi vähän Pimiöön

Valokuvaus on aina kiinnnostanut, mikä antoi museolle hyvän lähtötilanteen: Mieleenpainuvalla ja havainnollistavalla kerronnalla innostuksen saisi varmasti nousemaan entisestään, helposti. Sattumoisin viikon kuluttua alkaa toisella vierailijoista vielä valokuvauskurssi, joten ajatusnystyrät ovat valmiiksi herkistyneet ja odottavat vain uusia inspiksiä. Valitettavasti museo ei täysin vakuuttanut.

Mieleenpainuvin osuus oli pimiö. Siis pimiöksi tehty tila, jossa näki pimiössä tarvittavia työskentelyvälineitä. Muistuu mieleen, kun koulussa pääsi kuvataiteen tunnilla kokeilemaan. Lisäksi museossa oli väliaikainen "Pimiö" -näyttely, joka kertoi tarkemmin pimiö työskentelystä ja perinteisestä valokuvien käsittelystä pimiössä. Muuten kiva, mutta kerronta oli vähän turhan taiteellista, kun asiat tehdään oikeasti ihan konreettisesti. Esimerkitkään eivät olleet ehkä havainnollisuuden mukaan valittuja vaan pelkästään taiteellisuuden, mikä suurelta yleisöltä romahduttaa sitä kiinnostusta. Olisi kaivannut oppaan selittämään, kun ei esittelytekstit ja kuvat oikein kohdanneet.

Keskellä museota vitriinissä olevat valokuvaus välineet - nämä herättää välittömän kiinnostuksen! Olisin vain toivonut enemmän esittelyä, nyt ne lähinnä lojui lasien takana ypöyksinään.

Valokuvanäyttelyn puolella oli muutama näyttävä valokuva ja pari havainnollistavaa esimerkkiä valokuvauksen haasteista, valokuvien muokkauksesta ja erilaisista kuvaustekniikoista. Esimerkiksi mieleen jäi kuva, jossa vanhojen kuvien ongelmana oli usein valaistus, mikä konkretisoituu esimerkiksi ulkokuvauksessa taivaassa: pilvet eivät näy vaan taivas on kokonaan valkoinen. Kaksi samaa kuvaa rinnan, toisessa näkyvät pilvet, toisessa eivät. Toimi hyvin.

Museolla olisi aiheena paljon potentiaalia, mutta sortui hienoiseen yliyritykseen. Havainnollistavia esimerkkejä lisää ja selkeämpi rajaus, mikä esittelee valokuvausta tekniikoineen ja mikä on valokuvien taidenäyttely. Tällä aiheella ja näilä tiloilla saisi täysin buenon uppoutumistilan aikaiseksi. :) Tai sitten ei vain nyt auennut ja taiteellisempi väki saa enemmän irti.

Mitä: Suomen valokuvataiteen museo
Missä: Kaapelitehdas, Helsinki
Milloin: 2.9.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Tuskin heti
Lasten kanssa: EI kovin lapsille suunnattu.
Netissä: www.valokuvataiteenmuseo.fi

42. Teatterimuseo - Pukujen loistetta

Nyt ei oikein tiennyt, mitä olettaa. Mitä teatterimuseossa voi olla? Uudelleen esitettynä teatteriesityksiä 1700-, 1800-, 1930- ja 1970-luvuilta? Noh. Visuaalisesti museo oli näyttävä, minkä jo sisääntulo osoitti.

Pääroolissa museossa olivat näytöksien lavastesuunnitelmien pienoismallit ja koreat esiintymisasut vuosien varrelta. Juuri sellaisia hameita mitä ainakin pikkutyttöjen tekee mieli välittömästi vetää päälle, ehkä isompienkin naisten - ja näköjään myös miesten. Jälkimmäisen syyksi selvisi 10.1.2016 saakka oleva vaihtuva näyttely "Unelmien kuteita". Ja luonnollisesti muutama näyttävä asu itsellekin löytyi puettavaksi. Pakko oli kokeilla, liian pieniä käteen osuneet vaan olivat.

Muuten museo sisälsi kerrontaa, mitä kaikkia vaiheita ja ominaisuuksia näytelmän tekemiseen liittyy. Äänet, valaistus, trikit, jne. Dubbausta pääsee kokeilemaan, joskin suomalaisista leffoista yhden henkilön ääniraidan poistaminen vuorosanojen ajaksi on hieman tönkköä kokeilua. Valojakin sai räveltää ja bluescreenillä esiintyä. Jei, säätyttönä on kivaa!

Kokonaisfiilis oli hyvä. Samaan aikaan liikkeellä oli lapsiryhmä, jotka tuntuivat olevaan ihan innoissaan. Kyllä tänne olisi kiva tuoda lapsetkin. Ja järjestetään täällä lapsille synttäriohjelmaakin, miksikäs ei joku vuosi. Muistiin se.

Mitä: Teatterimuseo
Missä: Kaapelitehdas, Helsinki
Milloin: 2.9.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kenties, alsten kanssa
Lasten kanssa: Pitää kokeilla!
Netissä: http://www.teatterimuseo.fi/

Kaikki alkoi museokortista

Toukokuussa se saapui sähköpostiin ja tekstarilla. Kyllä vuosittain on tullut jokunen museo kierrettyä, varmasti siis tänäkin vuonna. Nyt ehkä jokunen enemmän, hyvä hankinta, kiitos. Enpä tässä vaiheessa vielä arvannut, mitä siitä numerosarjasta oikeasti seuraisi.

Ensimmäiset kohteet meni innolla. Yhteistä ajanvietettä ja lapsetkin joskus mukana, opettavaista ainakin. Sitten tapahtui jotain jo odotettua, se saapui kirjekuoressa. Keltainen kiiltävä oikea kortti. Enää ei tarvinnut tekstarista lukea numerosarjaa, sai vilauttaa oikeaa korttia. Hei, kortin vinguttaminenhan on kivaa!

Kympin lähestyessä alkoi tuntua, että jotain on jo koettu. Kahdenkympin kohdalla näytti siltä, että vielä on paljon kokematta. Kolmessa kympissä iski kriisi, oliko tämä nyt tässä. Mutta neljän kympin kohdalla tajuaa, että ei ole. Lisää vaan. Olisi vain hyvä merkata muistoja muistiin, ettei ne matkatessa unohdu. Vaikka vähän jakaa muillekin. Mitä tulee viidessä kympissä, en vielä tiedä. Mutta pian olen ja sitten kerron.

Tervetuloa mukaan holistiselle museomatkalle! Kirjoituksia tulevista museokäynneistä, takautuvasti menneistä (historiaa, you know), vinkkejä, linkkejä, satunnaisia muita ajatuksia aiheesta ja vahingossa sen vierestä. Vierailulista aikajärjestyksessä löytyy museolistalta.

-Museoholisti