Klubi-illassa oli alkuspiikin ja luennon aikaan suorastaan tungosta! Istumapaikat olivat heti vähissä, vaikka saavuin teatterimuseon esiintymislavan luokse pian alkamisen jälkeen, minne museokorttia vilauttamalla vastaanotosta opastettiin. Näille tapahtumille on siis selkeästi kysyntää. Kivana lisänä mukaan sai napata virvokkeen.
Klubitapahtuman järjestää Checkpoint Helsinki yhteistyössä museoiden kanssa. Museo tarjoaa tilat, Checkpoint ohjelman ja järjestelyt. Itselleni oli hienoinen yllätys, että itse puhe ei liity tapahtumapaikan museoon tai musoihin välttämättä lainkaan. Checkpoint Helsinki itsessään on nykytaideorganisaatio, joka museokorttiklubin osalta tekee museoiden kanssa yhteistyötä saadakseen tiloja tapahtumiensa käyttöön, museot taas saavat uusia vierailijoita ja tarjottua extraa. Win-win yhteistyötä siis.
Nyt illan puheenvuoron piti oikeuspsykologi Julia Korkman rohkeudesta. Työtä hän tekee muunmuassa kaltoinkohdeltujen lasten ja nuorten parissa, mikä heijastui myös puheessa koskettavina kipeinä otteina työn kautta kertyneestä tiedosta. Suositeltavien, mutta kipeiden luettavien listalle puheesta jäi vinkiksi tämä Jani Kaaron raportti Nooran monesta minästä. Liialla pituudella puhetta ei kuitenkaan ollut siunattu, vaan ennen tunnelman ahdistumista ja kyyneleiden valumista lapsuuden traumoista oli jo Siinai-bändin vuoro päästä lavalle.
Illan aikana kaikki kolme muoseta olivat vapaasti tutustuttavissa oppaiden läsnäollessa. Pyörähdin kaikissa, mutta vielä ei ollut juuri uutta tarjolla sitten edellisen vierailun. Illan lopussa olisi valokuvataidemusoen Pimiö-näyttelyyn ollut cielä opastettukierros, mutta nyt aikataulu vei pois paikalta aiemmin.
Varmasti jokainen klubi on erilainen kokonaisuus tapahtumapaikasta, puhujasta ja esiintyjästä riippuen. Eikä vähiten paikalle saapuneista ihmisistä! Jos vaan aikatauluun sopii, niin kyllä tapahtumissa voi jatkossakin pyörähtää, kiva lisä museokorttilaisille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti