45. Suomen Pankin rahamuseo

Ihme ja kumma, ettei Suomen Pankin rahamuseo ole suositumpi vierailukohde. Museo sijaitsee keskeisellä paikalla vajaan korttelin päässä Senaatintorista. Raha kiinnostaa tavalla tai toisella lähes kaikkia ja siitähän täällä puhutaan. Ja ennen kaikkea, sitä täällä on! Lisäksi museo on täysin ilmainen vierailukohde.

Museosta löytyy kaikki käytössä olevat eurokolikkoversiot euromaiden mukaan, jos epäilyttää mitä on vaihtorahana saanut. Markka-aikoja kaipaavat voivat tuijotella vanhoja tuttuja seteleitä. Myös suurin Suomesta löydetty kultakimpale on täällä näytteillä. Ja homma alkaa luonnollisesti oravannahoista. Kattava tarjonta vaihdantavälineitä siis, kannattaa käydä itse katselemassa.

Suuri osa museon kerronnasta noudattaa kronologisesti rahatalouden ja -politiikan muutoksia historian aikana. Esille pano on tyylikäs ja tukee kerrontaa. Ajoittain pääsee myös itse hankkimaan kosketusnäytöiltä tietoa tai kokeilemaan vaikka omaa rahapolitiikan tuntemusta "Haluatko miljonääriksi" -henkisellä tietovisalla. Vastaan tulee myös rahanpainokone ja tieto siitä, minne vanha raha katoaa. Silppuriin nimittäin ja putkilosta löytyy tonneittain ihkaehtaa rahasilppua.

Helsingin keskustassa pyöriessä ja etenkin Senaantintorilla vieraillessa kannattaa poiketa. Kohde sopii kaikenikäisille, kun on paljon katseltavaa, enemmän luettavaa ja vielä päälle vähän kokeiltavaa. Museo ei ole suuren suuri, joten aikaakaan ei kiireisellä tuhlaudu, jos haluaa pikaisesti poiketa. Mutta tietomäärä on tuhti, joten pidempäänkin voi innokas oleskella.

Vinkki vielä piristämään työpäivää: Keskustassa työasioivat voivat poiketa vaikka kesken lounastauon. Näin mekin teimme. :)

78. Arkkitehtuurimuseo

Arkkitehtuurimuseo kuulostaa mielenkiintoiselta ja odotukset ovat korkealla; onhan suomalainen arkkitehtuuri maailmalla arvostettua ja museon rakennus näyttävä. Tiedosta ja kulisseista ei ole kiinni, joten luvassa lienee mielenkiintoista infoähky ja visuaalisesti näyttävä kokonaisuus. Valitettavasti vierailun jälkeen jää harmittamaan, mikä pettymys oli vastassa paikan päällä.

Toisen kerroksen vieraileva näyttely "hoito ja hoiva" kertoo sairaaloiden ja hyvinvointilaistosten arkkitehtuurista on museon parasta antia. Kivasti näkyy sairaaloiden kehitys. Aikajanalle on koostettu maailman ja Suomen väliluvun kasvu, merkittävät lääketieteelliset kehitystapahtumat ja sairaalarakennusten rakentuminen Suomeen. Hauskoja ovat kilpailutuotosten nimet. Puutteet on helppo skipata, koska kyseessä on puolen vuoden vaihtuva näyttely ja sellaiseksi varsin kivasti toteutettu. Kattavasti erilaisia sairaalarakennuksia ympäri Suomen ja aikajanalla hyvin näkee, miten on arkkitehtuuri ja suunnittelu vuosikymmenten aikana muuttunut. Muutamat pienoismallit tukevat tätä. Ihmetykseksi jää viimeisin tuiki tuntematon Espoon sairaala. Mielenkiintoisena tietona selviääkin, että se on yhä toteuttamatta. Vaihtuva näyttely on näkemisen arvoinen, joten innolla siirtyy ylimmän kerroksen pysyvään näyttelyyn.

Vaikuttavaa portaikkoa kulkiessa alkaa mielikuvtis rakentaa, mitä kaikkea mielenkiintoista edessä on. Huoneeseen astuttaessa kuitenkin suorastaan valahtaa järkytys läpi kropan. Voi jysäys millainen pettymys! Tässäkö tämä on? Yksi vaivainen huone, joka on supistettu neljäsosaan todellisesta koostaan. Ilmeisesti reunoja kulkee "arkisto", jotka on levyjen taakse piilotettu. Keskellä huonetta muutama pienoisrakennus ja ympärillä kiertää aikajanalle kulahtaneesti painetut vuosikymmenet, jotka on varustettu muutamilla kuvilla sieltä täältä ja valjahkolla kerronnalla. Kuvien seasta on sentään kiva tunnistaa tuttuja kohteita ja vilahtaahan kuvateksteissä joku tunnettu arkkitehtikin. Mutta siinä se. Enempää kerrottavaa ei ole.

Oikeasti upea rakennus hulppeine sisätiloineen keskustassa keskeisellä paikalla ja naapurissa sopivasti aihetta tukeva Designmuseo. Tästä saisi niin mielenkiintoisen vierailuparin, mutta arkkitehtimuseo feilaa aiheensa täydellisesti. Kerrottavaa riittäisi varmasti suunnittelun periaatteista, kuten talojen sijoittelusta ja valon kulusta läpi sisätilojen. (Vink vink. Alvar Aallon -museo Jyväskylässä on onnistunut tässä). Mukaan ottaisin myös jotain esittelyjä suomalaisista kuuluisista arkkitehdeistä (Aalto, Engel, Saarinen, jne.) ja miten he ovat kenties ottaneet vaikutteita toisiltaan, ajastaan tai suurista kaupungeista. Ja ja ja suomalaisesta arkkitehtuurista maailmalla, nykysuunnitelusta, kehityksestä eri vuosikymmeninä, rakennus tekniikoista, mielenkiintoisista rakennustoteutuksista ja asuinalueista. Suomeen saapuu Aasiasta saakka arkkitehtuurista ja muotoilusta kiinnostuneita turisteja, joita on näkyy ainakin Tapiolassa, kulkeutuvat joskus Jyväskylään saakka. Kyllä tämä museo Helsingin keskustan keskeisellä paikalla voisi tarjota heillekin jotain! Museokortilla rahat ei sentään mene hukkaan, mutta maksullisen pääsylipun jälkeen melkein itkettäisi. Pliis, panostakaa tähän museoon, koska suomalainen arkkitehtuuri ansaitsee enemmän.

10. RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Mitä Ortodoksisesta kirkkomuseosta jää mieleen? Ensimmäisenä haju. Tämän vahvisti museoholistin äiti todetessaan "ai, siellä haisee" kun kuuli, että seuraava kohde on Ortodoksinen kirkkomuseo RIISA. Pidin tätä alkuun vähän tökerönä kommenttina, mutta museotilaan sisään astuttua ei voinut kuin todeta, että kyllä äiti oli taas oikeassa. Toisena mieleen museosta jää paljon muutakin, sillä yksi ainutlaatuisimmista museokokoelmista, mitä Suomesta löytyy, on selkeästi kyseessä.

Haju ei siis ole mikään este museossa tässä viihtymiselle, vaan ymmärrettävää on, että vanhat tekstiilit keräävät hajuja tai sitten ne ovat niiden suojaamiseen käytetyt kemikaalit. Kun tälle seikalle saisi tehtyä jotain, lisäisi se museon viihtyisyyttä ja kohentaisi ensivaikutelmaa. Museo kuitenkin sisältää varsin mittavan arvokkaan kokoelman ikoneja, ortodoksisia kirkollisissa toimituksissa käytetäviä esineitä ja tekstiilejä. Hauska lisä on liiketunnistimella toimivat valot. Museotilat ovat hämärät, mutta kulkiessa esinekaapeilta toiselle valot syttyvät ja sammuvat sen mukaan, mitä olet katselemassa. Varsin energiaa säästävä ja tunnelmaa lisäävä ratkaisu!

Merkittävä osa esineistä on luonnollisesti peräisin Valamon ja Lintulan luostareista, mutta paljon on myös kantautunut muista seurakunnista ja erityisesti Karjalan alueelta. Museo onkin saanut alkuperän Laatokan Valamon luostarin muinaismuistokokoelmasta. Erityisen hienoja ovat RIISAT - ikoneita peittävät metalliset suojat, jotka suojaavat itse ikonia tuohien savulta. Itse alla olevasta ikonista näkyvät vain maalauksen paljaat ihon osat, eli naama, kädet ja jalat. Näyttävydellä ja peittävyydellä riisat jättävät helposti itse ikonit taustalleen.

Käymisen arvoinen kohde vähintään kertaalleen, jos Kuopion seudulla vierailee.


Mitä: Ortodoksinen kirkkomuseo RIISA, Kuopio
Missä: Karjalankatu 1, Kuopio
Milloin: 7.6.2015
Maksoi: 10e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Satunnaisesti.
Lasten kanssa: Pienille lapsille ei tarjoa paljoakaan, mutta hieman isommat lapset varmasti kiinnostuvat.
Netissä: http://www.ortodoksinenkirkkomuseo.fi/

Kolme parasta museota museokortilla?

Mainitessa monessako museossa on holistisesti viime aikoina pyörinyt, saa jatkuvasti pitkiä katseita. :D Ihmetyksestä toivuttua ensimmäinen kysymys yleensä on: Mikä on ollut paras? Tai mitä museota suosittelisit?

Mitä siihen sitten lähteä vastaamaan, kun kysyjät ovat usein ihan eriasioista kiinnostuneita? Miten voi museoita verrata, kun jokaisella on vähän eri tarina kerrottavana ja näyttelyt vaihtuvat, jolloin myös kokemus eri käyntikerroilla muuttuu... Joku näyttely voi olla hieno kokemus, mutta itse museo jää tyylikkäästi taustalle antaen sille vain hyvät puitteet. Niinpä vastauksena tulee usein kerrottua ne pari museota, jotka ovat ihan itsenään parhaiten onnistuneet joko täysin puun takaa yllättämään tai vierailun jälkeen jäänet äärimmäisen hyvin mieleen. Näissä museoissa saa ajan kulumaan varmasti useampaan kertaan. Ja luulenpa niiden vaihtuvista näyttelyistä huolimatta näin tapahtuvan aina.

*** TOP 3 ***

1. LUSTO -metsämuseo

Odotus oli joku pikkuinen paikallinen rakennus, jonne vähän kasattu yleistietoa Suomen luonnosta. Olipa väärässä! Periltä paljastui valtavan iso ja tyylikäs rakennuskompleksi, joka kätki sisäänsä hulppean monipuoliset ja hauskat näyttelyt. Että näinkin voi museon tehdä! Oli simulaattoreita, huumoria, paljon tietoa, visuaalisuutta, kokeiltavaa hyvin opastetusti. Kansainvälisestikin täysin vertailukelpoinen ja pätevä kokonaisuus. Aivan varmasti jokaiselle jotakin ja monta kertaa. Tänne poikkeaisin vähän kauempaakin, jos yhtään Punkaharjun suunnalla sattuu liikkumaan. Tarkempaa juttua Lustosta tulossa myöhemmin.

2. Turun linna

Listan perinteinen kohde ja kävijämäärältään Suomen suosituimpien museoiden joukossa. Linnat vaan ovat niin hienoja kohteita itsessään, että sellainen on listalta löydyttävä, eikä niiden kokonaistunnelmaan ratkaise vaihtuvat näyttelyt. Onpa Turulla ja Turun linnalla merkittävä osa Suomen historiassakin, joten mielenkiintoinen historiallinen kohde kenelle tahansa, joka Suomeen haluaa tutustua. Hyvin opastetussa Turun linnassa on oikeastaan kaikkea: isoja saleja, ahtaita käytäviä, pysyvää näyttelyä, hyvin rakennettuja tilapäisnäyttelyjä ja vähän leikittävää lapsille. Juttua Turun linnasta tulossa myös myöhemmin.


3. Museo Militaria
Tämä oli ensimmäisen museokorttipäivän kohteissa ja onnistui yllättämään heti täydellisesti. Varmasti mukaan liittyi siis myös uutuuden viehästyksen antamaan boostia. Muita sota-aiheisia museoita tulee verrattua aina Militariaan, eikä vielä ainakaan parempaa ole Suomessa kohdannut, tosin aina jonkin esillepanon, esineen tai tiedon osalta toki samoille viivoille kykenee pääsemään. Militaria onnistuu innostamaan. Museo taitaa kuitenkin toimia parhaiten suomalaisille tai jo Suomen historiaan perehtyneille, eikä esillepano välttämättä tempaa mukaansa ulkomaalaisia vierailijoita. Plussaa vielä hienoista maisemista ja keskeisestä sijainnista. Museo Militarian käynnistä voi lukea täältä: http://museoholistinloki.blogspot.fi/2015/10/4-museo-militaria-esimerkki.html

Samanlaisia arvioita voisi jatkossa tehdä eri aiheisiin liittyvistä museoista, kuten taidemuseoista, sota-aiheista museoista, paikallismuseoista tai lapsille sopivista museoista.Tietysti kärkeen voi tunkea joku uusikin suosikki vierailukohteiden lisääntyessä. Tässä ajantasainen lista, mitä museokortilla on nähty: Museolista

Mielipiteitä on monia ja paljon on museoita vielä näkemättä: Mikä sinusta on Suomen paras museo tai mitä museota suosittelet?

Varsovassa II-maailmansota herättää ahdistusta, juutalaismuseon suomalainen arkkitehtuuri ylpeyttä

Joulukuussa arkea piristi viikonloppureissu Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Eikä sielläkään voinut pysyä poissa museoista. Tuli siis vierailtua kahdessa hulppean hienossa, mutta äärimmäisen rankalla tavalla koskettavassa museossa: ”Polin” eli Puolan juutalaisten historiallisessa museossa ja ”Warsaw Uprising” -museossa, joka kertoo Varsovan epäonnistuneista taisteluista toisessa maailmansodassa pyrkiessä pois Saksan miehityksestä.

"POLIN" - Juutalaismuseo

Polin museoon sisään astuessa on hieman ylpeä olo - muutama vuosi sitten avatun museon moderni arkkitehtuuri on nimittäin suomalaista käsialaa! Sisääntulo aula on avara ja valo tulvii kauniisti sisään. Kokonaisuudessa museokompleksi on tyylikäs, mutta toimiva, jossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu näyttely. Suomalainen osaaminen pääsee edukseen ja info Puolan juutalaisista puitteissa oikeuksiinsa.

Museon päänäyttely kertoo museon nimen mukaisesti Puolan juutalaisten historiasta. Näyttely kulkee vuosisatojen läpi alkaen juutalaisten Puolaan saapumisesta siirtyen kaupan- ja teollisuusalan menestykseen. Kohahduttavin osuus on toisen mailmansodan vainot ja keskitysleirit, lopulta päättyen tämän päivän pieneen puolalaiseen vähemmistöön. Kauniisti, mutta selkeästi tulee esiin, miten vuosisatoja juutalaisten yrittäjyys on näkynyt koko maan teollisessa kehityksessä ja talouden kasvussa, minkä toinen maailmansota on karmealla tavalla pysäyttänyt. Puolan juutalaisten kohtalo on ollut äärimmäisen kova: 95% kaikista Puolan juutalaisista kuoli keskitysleireillä toisessa maailmansodassa, mikä tarkoittaa noin 2 000 000 ihmistä. Niin karmeaa kansantuhoa on vaikea edes kuvitella, puhumattakaan kaikista kurjista yksittäisistä ihmiskohtaloista. Tuntuu, että museon jälkeen pää on pyörällä päästä.

Näyttelyn esillepano on huikea kuvaten aina hienosti aikakauttaan eri vuosisatoina. Näyttelyn kulissit kulkevat kirkkomaisissa koristeellisissa maisemissa, vanhojen rautateiden rakennuksissa ja kolhoosimaisess karuudessa. Valot, äänet, videot ja kuvat tehostavat kokemusta. Raaoilla kuvilla ei ole revitelty, mutta ne on esitelty totuudenmukaisesti. Esillä on niin konkreettisia esineitä, katsottavaa, kokeiltavaa, kirjoitettua, kuvitusta, kaikkea. Sai kokeilla leimasinta, näprätä hienoja näyttöjä. Pienenä miinuksena museolla tulee suoranaisesta runsauden tarjonnasta, joka paikoitellen kääntyy epäselvyydeksi. Tekstiä, toimintaa, esillepanoa on niin paljon, että punainen lanka ana hetkeksi katoaa. Mihin kiinnittää huomiota, kun kaikkea ei voi käsitellä?

Todella suosittelen, jos Varsovaan on matkalla.

"WARSAW UPRISING MUSEUM"

Varsovan II-maailmansodan epäonnistuneesta kansannoususta kertova museo sijaitsee vanhassa raitiovaunuhallissa, joka on restauroitu täydellisesti. Kuten edellinen museo, on näyttely jälleen upea. Jos mahdollista, on kokonaisuus ja kokemus kuitenkin vielä edellistä museota rankempi. Niin täydellistä tuhoa ja teurastusta on kaupunki kokenut pyrkiessään vapautumaan Saksan miehityksestä, ettei museoon ilonpilkahduksia mahdu.

Museon tarina kulkee päivä päivältä läpi toisen maailman sodan lopun. Esillepanoon on panostettu ja vähintään yhtäpaljon on visuaalista ihmeteltävää kuin museomaista kerrontaa. On isoa hallia koneineen ja viemäriverkostoja, joissa salaa sodan aikaan kujettiin ja viestejä välitettiin. Vastaavat tunnelin ptkät on rakennettu museoon, joihin nyt pääsee kokeilemaan kulkemisen ahtautta.

Pysäyttävin on 3D-elokuva, jossa lennetään Varsovan yllä toisen maailman sodan pommitusten jälkeen. Niin totaalista tuhoa ei voi edes kuvitella, ei edes megalomaaniset jenkkielokuvat pääsee tunteeseen niin nopeasti käsiksi. Miljoonakaupunki, joka on pommitettu kaikkialta hajalle: ei mitään ehjää, vain raunioita jäljellä. Vetää hiljaiseksi, kun ei löydy sanoja. Museon jälkeen Varsovan kaduilla katsoessa kauniita rakennuksia voi vain nostaa hattua puolalaisille, kuinka hienosti he ovat kaiken jälleen rakentaneet ja ylipäätään toipuneet niin masiivisesta tuhosta.

Valitettavasti tämäkin museo sortuu hieman saman kuin edellinen: informaatioähky on kova, kaikkea ei ennätä millään lukea ja katsoa. Esillepano ei johdata olennaisen äärelle, vaan pienet ykstyiskohdat on tasapaksusti esillä huippukohtien kanssa. Myös museon reitin opastus matkalla on ajoittain hankala, mutta numerotaulujen löytyessä, ne hyvin tukevat reittiä.

Paikallista ymmärrystä herättävänä paikkana museo on omiaan nostamaan kunnioitusta Varsovaa ja puolalaisia kohtaan. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka tämäkin.

YHTEENVETO

Tuntuu, että kyllä Puolassa museoita osataan tehdä, menkää suomalaiset museoihmiset katsomaan! Visuaalisuuteen ja kokemukseen on panostettu. Voin kuvitella, että paikallisille museot ovat vielä vaikuttavimpia kohteita kuin turisteille, vaikka onnistuvat kansaivälisestikin herättämään voimakkaita tunteita. Vain ylitsepursuavuus hieman häiritsee. Hyvän museon tunnistaa, kun se jää mieleen, saa hakemaan jälkeenpäin lisätietoa ja herättää tunteita. Juuri näissä on Varsovassa onnistuttu.

9. Gallen-Kallelan museo

Akseli Gallen-Kallelan koti Tarvaspää on luonnonkaunissa maisemissa Laajalahden rannalla Espoossa. Vierailtiin täällä jo kevään lopussa. Kesällä paikalle kannattaa saapua hyvällä säällä vaikka pyörällä; Munkkiniemestä saapuessa matka kulkee upeiden ponttonisiltojen kautta. Talvellakin merimaisemiin on kiva poiketa, vain muutama minuutti kehä I ruuhkasta löytyy luonnonhelmi! Museon vieressä on kahvila, josta saa myös suurempaan nälkään ruokaa. Ei kovin huokeaan hintaan tosin. Läheltä löytyy lisäksi luontotalo Villa Elfvik luontopolkuineen, jonne on helppo poiketa samalla. Siellä on myös viihtyisä kahvila ja säännöllisesti järjestetään ohjelmaa, esimerkiksi eri teemoilla varustetuja (ötökät, haltiat, linnut) luontoretkiä lapsille ja aikuisille.

Itse talosta löytyy niin taiteilijan ateljee kuin yksiyiset asuintilat. Akseli on itse vaikuttanut talon suunnitteluun ja heti sisäänkäynniltä lattiasta kannattaa bongata suvulle piirretty mosaiikki, johon on muotoiltu suurennetussa koossa isännän jalanjäljet. Suurinta ihmetystä talon arkkitehtuurista herättää talon kylpyhuone, jonne johtaa hieman hankalakulkuien portaikko, oviakin vessaan on useampia ja ikkunanäkymä avautuu ateljee tiloihin kylpyammeesta kurkkiessa.

Infosta kannattaa napata mukaan mobiiliopas tai ladata sama kännykkään. Oppaassa on pieniä tehtäviä, jotka saavat pikkuväenkin intoutumaan näyttelystä. Yksityiskohtana aikuisia on jälkeenpäin hauskuutettu kertomalla possusta, jonka Akseli pisti flygelin alle piiloon vaimoansa härnätäkseen.

Mikään Gallen-Kallelan taideteosten näyttelypaikka tämä ei ole, ne löytyvät taidemuseoiden yhteydestä. Useampaan kertaan on sen jälkeen taidenäyttelyistä lapset etsineet nimenomaan Gallen-Kallelan tauluja, kun täällä jäivät näkemättä. Kiinnostus siis herää... Mutta kotimuseo on kovin sympaattinen kohde ja päästää kävijät sisään yhden suomen merkittävimmn taiteilijan kotioloihin, elämään ja ajatuksiin.

Rantaan kannattaa myös piipahtaa kurkkaamaan rantasaunaa. Löylyihin pääsee ajoittain, esimerkiksi "tarvaspään taidelöylyt" tapahtumien yhteydessä kesällä. Paikkoja ei vaan taida riittää kaikille halukkaille, joten ajoissa on oltava liikkeellä.

Mitä: Gallen-Kallelan museo, Espoo
Missä: Könnöänmäentie 2, Iittala
Milloin: 27.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ruuhkasta lyhyt matka poiketa luonnonhelmaan, hieman tyyris tosin ilman museokorttia
Lasten kanssa: Menee hyvin mukana.
Netissä: http://www.gallen-kallela.fi/

Ilta Museokorttiklubilla

Mikä on parempi tapa parata tauolta blogiin pariin kuin museokorttiklubi? Ei mikään, joten tänään oli töiden jälkeen suuntana Kaapelitehdas ja sen kolmessa museossa järjestettävä museokorttiklubi. Kahteen aiemmin järjestettyyn museokorttiklubiin en ollut ennättänyt, joten oli itselle yllätys mitä paikan päältä odottaa.

Klubi-illassa oli alkuspiikin ja luennon aikaan suorastaan tungosta! Istumapaikat olivat heti vähissä, vaikka saavuin teatterimuseon esiintymislavan luokse pian alkamisen jälkeen, minne museokorttia vilauttamalla vastaanotosta opastettiin. Näille tapahtumille on siis selkeästi kysyntää. Kivana lisänä mukaan sai napata virvokkeen.

Klubitapahtuman järjestää Checkpoint Helsinki yhteistyössä museoiden kanssa. Museo tarjoaa tilat, Checkpoint ohjelman ja järjestelyt. Itselleni oli hienoinen yllätys, että itse puhe ei liity tapahtumapaikan museoon tai musoihin välttämättä lainkaan. Checkpoint Helsinki itsessään on nykytaideorganisaatio, joka museokorttiklubin osalta tekee museoiden kanssa yhteistyötä saadakseen tiloja tapahtumiensa käyttöön, museot taas saavat uusia vierailijoita ja tarjottua extraa. Win-win yhteistyötä siis.

Nyt illan puheenvuoron piti oikeuspsykologi Julia Korkman rohkeudesta. Työtä hän tekee muunmuassa kaltoinkohdeltujen lasten ja nuorten parissa, mikä heijastui myös puheessa koskettavina kipeinä otteina työn kautta kertyneestä tiedosta. Suositeltavien, mutta kipeiden luettavien listalle puheesta jäi vinkiksi tämä Jani Kaaron raportti Nooran monesta minästä. Liialla pituudella puhetta ei kuitenkaan ollut siunattu, vaan ennen tunnelman ahdistumista ja kyyneleiden valumista lapsuuden traumoista oli jo Siinai-bändin vuoro päästä lavalle.

Illan aikana kaikki kolme muoseta olivat vapaasti tutustuttavissa oppaiden läsnäollessa. Pyörähdin kaikissa, mutta vielä ei ollut juuri uutta tarjolla sitten edellisen vierailun. Illan lopussa olisi valokuvataidemusoen Pimiö-näyttelyyn ollut cielä opastettukierros, mutta nyt aikataulu vei pois paikalta aiemmin.

Varmasti jokainen klubi on erilainen kokonaisuus tapahtumapaikasta, puhujasta ja esiintyjästä riippuen. Eikä vähiten paikalle saapuneista ihmisistä! Jos vaan aikatauluun sopii, niin kyllä tapahtumissa voi jatkossakin pyörähtää, kiva lisä museokorttilaisille. :)

8. Arabian museo

Arabian museo kertoo nimensä mukaisesti Arabian posliiniesineitä ja -keramiikkaa. Museo ei ole iso, mutta aihealueeseensa keskittyen hyvin kattava. Näyttelytila löytyy rakennuksen 9. kerroksesta, joten hissille vaan ja ihastelemaan ylhäältä Arabian rannan maisemia. Etuosasta löyty aina jotain vaihtuvaa taidetta, usein nykykeramiikka nuorilta suunnittelijoilta ja ilman museomaksua.

Museossa on tullut vierailtua useasti. Tutut esineet on kiva nähdä, kuitenkin aina tuntuu muotoilusta löytyvän uusia puolia. Toisaalta Arabian museoon ei ole tullut koskaan ennen erikseen lähdettyä kui nyt museokortilla. Paikalle vetää paremminkin alakerran tehtaanmyymälät (Iittala, Finlayson ja Pentik), sekä erikoistapahtumat, joiden yhteydessä on päässyt mm. Arabian tehtaiden opastetulle kierrokselle itse tuotantotiloihin. Kun näitä tapahtumia jatkossa järjestetään, voi suositella! Usein tulee sitten museoonkin päädyttyä.

Museossa kenties hienointa on takaseinän kooste, jossa kaikki arabian kaikkien posliiniastiastojen kahvikupit ovat esillä. Hieno paikka nähdä mikä on ollut muodissa eri aikakausina ja miten tyyli ja maku on muuttunut. Vaikuttava on myös Birger Kaipaisen Helmikuovi, jossa on jotain kansanperinteistä, mutta kuitenkin tyylikästä uutta. Lastenkin mieleen se on jäänyt, sillä Sellon kauppakeskuksessa kuvan ollessa esillä, ovat lapset innokkaasti esitelleet kuvan esittävän Arabian museon kuovia.

Kierros on selkeä, tosin museon koon puolesta eksymisvaaraa ei oikein ole. Kannattaa pipaahtaa museokortilla tai ilman, jos Arabian rannan myymälöihin on asiaa.

Mitä: Arabian museo, Helsinki
Missä: Hämeentie 135, Helsinki
Milloin: 24.5.2015
Maksoi: 4e, Museokortilla - for free
Uudestaan?: Tehtaanmyymälöissä poiketessa
Lapset mukaan?: Menee mukana.
Netissä: http://www.arabia.fi/Arabian-tarina/KERAeILY/Arabia-keskus

7. Tekniikan museo

Tekniikan museossa on muutama vetonaula, mutta yleisesti näyttelyt keskittyvät enemmän Suomen teollisuuden esittelyyn kuin teknisiin selityksiin. Museo ei kenties ole nyt syksyllä alkaneen peruskorjauksen myötä parhaimmmillaan, mutta korvauksena museoon pääsee sen ajan tutustumaan ilman pääsymaksua. Itse vierailimme museossa ennen kuin korjaustyöt olivat käynnistyneet ja museon ehdoton suosikki Voimalamuseo oli yhä kesäkaudella auki, mutta sulkee ovensa aina talven ajaksi. Museossa käydessä myös ympäristössä kannattaa pyöriä, Vanhankaupunginkoski on komeaa katseltavaa.

Museosta kannattaa etsiä ainakin Suomen vanhin tietokone ESKO (eli Elektosähköinen Sarja KOmputaattori), joka löytyy museohallin parvelta ja tutkia vanhan kosken rannalla sijaitseva Voimalamuseota (joka talvisin suljettu). Takulamppu mukaan, niin pienetkin lokoset tulevat tutuiksi. ;)

Itse museon näyttely on rakennettu hieman sekavasti. Aiheita ja tietoja on paljon ja ne ovat monin osin laadukasta sisällöltään. On käsin kosketeltavaa, kokeiltavaa, luettavaa ja selkeitä esityksiä vuosikymmeninä tapahtuneesta teollisesta kehityksestä. Monet osat uppoaisivat varmasti lastenkin mielenkiintoon. Mutta museotilassa valitettavasti harhailee ympäriinsä, eikä luontevaa kulkureittiä löydy. Aina tuntuu, että kumpaan suuntaan kannattaa lähteä, että kaikki tulee nähdyksi ja lopussa jää pelko, jäikö joku mielenkiintoinen osa vahingossa näkemättä. Harmi, sillä materiaalihan on laadukasta. Pienellä panostuksella tähän saisi varmaan huimasti parannusta; kartta käteen tai jouhevasti kulkevat opastekyltit. Onneksi henkilökunta oli avuliasta ja esitteli hyvin, mihin osioihin kannattaa tutustua. Ja museossa on parhaillaan peruskorjaus menossa, joten varmasti on lupa odottaa näyttelyreittiin pian parannusta.

Yleisesti museon näyttelyistä jää tunne, että ne ovat pääosin sponsorein ja yhteistyökumppanein koottuja esityksiä Suomen isoista teollisuusyrityksistä, eikä niinkään tekniikan kehitykseen keskittyvä museo. Eipä sillä, mielenkiintoista on katsoa, miten suomalaiset firmat ovat kasvaneet ja innovoineet vientituotteita maailmalle. Sama henki kun tuottaisi nyt tulosta, näkyisi se varmasti pian vientieuroissa ja taloudessakin muutamassa vuodessa. Kuitenkin Suomen teollisuusmuseo olisi kenties osuvampi nimi tälle museolle ja asettaisi odotukset sisällöstä kohdilleen. Hieman näyttelyn päätteeksi tuntee ylpeyttä suomalaisen teollisuuden puolesta ja jää lupaava olo, että on täällä osattu ennenkin, eiköhän osata jatkossakin. :)

Tekniikan museo sijaitsee siellä, missä Helsingin keskusta on alunperin sijainnut: Vantaanjoen suulla. Siitä kaupungin keskusta on myöhemmin siirtynyt nykyiselle sijainnilleen. Historian havinaa on siis ympäristö pullollaan jopa enemmän kuin tekniikkaan (tai siis teollisuuteen) keskittyvässä museossa. Jos jää aikaa, niin ainakin hyvällä säällä ympäristöön kannattaa tutustua ja nauttia hetki kosken pauhusta.


Mitä: Tekniikkamuseo
Missä: Viikintie 1, Helsinki
Milloin: 24.5.2015
Maksaa: 6e, Museokortilla - for free (peruskorjauksen ajan ilmainen)
Uudestaan: Kyllä remontin jälkeen
Menisikö lasten kanssa: Kyllä
Netissä: http://www.tekniikanmuseo.fi/

6kk museokortilla koettuna: 67 museota ja 20 paikkakuntaa

Museokorttia on vingutettu nyt reilu 6kk. Yhteensä siinä ajassa museokortilla on vierailtu 67:ssa museokohteessa, siihen päälle matkan varrelta on bongattu muutama paikka, joihin museokortti ei ole kelvannut. Aika hieman tarkastella, miten museokortti on vienyt pitkin Suomea ja miten siihen on kulunut aikaa ja rahaa.

Rahat ja säästöt

Yhteensä rahaa 67 museon pääsylippuihin olisi yhdeltä aikuiselta kulunut vierailemissamme museossa 407,50euroa. Kun siitä vähennetään museokortin hinta 54e, on rahaa säästynyt 353,50e eli kahdelta kävijältä 707e. Ei ihan pieni summa.

Toisaalta osassa museoista (28kpl) on ollut lapsia mukana. Koululaisen pääsylippu on useassa kohteessa tuonut kuluja, joihinkin paikkoihin taas kaikki alle 18v pääsevät sisään ilmaiseksi. Alle kouluikäiset ovat tainneet päästä kaikkialle maksutta. Ei mikään merkittävä kulu, mutta koululaisen museokortti voisi olla kiva ja ainakin lasten museokortti taskuun pienille museomatkaajille. Luulen, että muutama pieni museovierailija olisi ylpeä kortin omistamisesta, vink vink.

Pakko myöntää, että ilman museokorttia moni paikka olisi jäänyt näkemättä ja siten laskennallisesti osa 707eurosta kulumatta, joten ihan puhtaasta säästöstä ei ole kyse. Museokortin vuoksi on myös tehty muutama museomatka. Vaikka museoihin pääsee ilmaiseksi, maksaa matkat, ruokailut matkan päällä ja hotelliyöt. Lisäksi muiden reissujen yhteydessä on kuljettu pitkiäkin kiertoteitä lyhimmän reitin sijasta, mikä tietysti aiheuttaa lisämatkakuluja. Varmasti on rahan sijasta saatu kuitenkin enemmän elämyksiä ja kokemuksia vastineeksi, ei ole siis kulut yhtään kaduttaneet. :)

Paikkakunnat

Museokortti on vienyt meidät 20 paikkakunnalle ja muutama taukopysähdys välietapeineen päälle. Useampi pieni suomalaiskylä ja kaupunki kauppoineen, tapahtumineen ja muine toimintoineen on tullut tutuksi.

Monta viihtyisää kahvilaa tai ruokapaikkaa on löytynyt museoiden tai museokaupunkien yhteydestä. Usein tarjolla on kahvit, pullat ja muutama leivonnainen. Mutta museoiden yhteydessä on vallan erinomaisiakin ruokapaikkoja, joihin osaan olisi syytä mennä herkuttelemaan ilman museovierailuakin lounasaikaan tai päiväkahville. Saattaa olla aihetta ihan omalle blogipostaukselle näistä ruokapaikoista.

Reissujen yhteydessä on eksytty keskiaikaisille markkinoille herkuttelemaan karkkiomenoilla Turussa, pyöritty käsityöläismarkkinoilla Järvenpäässä, ihasteltu jouluavauksen ilotulitusta Jyväskylässä, polskittu Kylpylässä Hämeenlinnassa ja syöty Hanna Partasen lihapiirakoita Kuopion kauppatorilla.

Osa kaupungeista olisi tullut tutuiksi tai ovat vakiokohteita sukulais- ja ystävävierailujen yhteydessä. Mutta moneen ei ilman museokorttia todennäköisesti olisi lähdetty pyörimään. Museokortilla tulee helposti museoiden lisäksi Suomi tutuksi.

Aika

Museovierailuja on tehty yhteensä 27 päivän aikana. Yleensä on vietetty museopäivä tai kaksi ja valittu kokonainen museorypäs. Museot ovat silloin olleet lähietäisyydeltä toisistaan tai järkevällä kulkureitillä. Muutamassa museossa on vierailtu työpäivän jälkeen, kerran myös lounastauko on kulunut museossa. Kesän ulkomaan lomareissu, työkiiret ja remontti taas ovat aiheuttaneet muutamia taukoja museokäynteihin.

Suurin määrä kohteita yhden päivän aikana on kuusi ja näin on tapahtunut 4 kertaa. Ensi innostuksessa Hämeessä, Tuusulanjärven rannalla taiteilijakoti kierroksella, Espoon Weegee-talo ja lisäksi Turussa on liuta museoita helposti lähietäisyydellä toisistaan. Täytyy todeta, että se 6 musoeta päivässä hipoo maksimia, jos aikoo jotain myös museoista omaksua.

Kokonaisuutena museoissa käynti matkoineen, ruokailuineen ja kahveineen on mahtavaa yhdessäoloaikaa. Sopii niin pareille, perheille, ystäville kuin sukulaisille. Näitä kaikkia on meidänkin museokäynteihin yhdistynyt. Eikä yhdessäolo ja yhdessä tekemisen meininki ei rajoitu museossa kulutettuun aikaan: reissuista ja museoista tulee keskusteltua jälkeenpäin ja kyllä tämä holismi keskustelua herättää myös ystävien ja työkavereiden kanssa. Innostus myös tarttuu ja selvästi myöslähipiiriin on alkanut hiljalleen ilmestyä museokortteja...

Ajankäyttöön kyllä täytyy sanoa, että jos hullaannutte museoista, älkää vaan laatiko mitään mobiiliaplikaatiota, jolla kirjaatte museokäyntejä. Älkääkä vaan alkako kirjoittaa matkoista blogia. Ja jos olette molemmat virheet jo tehneet, niin älkää VAAN alkako miettiä aplikaation ja blogin välille mitään integraatiota. Vie aikaa varmaan enemmän kuin itse museokäynnit.

Summasummarum

Hulluutta, tietoutta, suurkulutusta, historiaa, holismia, ihanuutta, mitä lie ja kaikkea vähän päälle. Matka museokortti taskussa jatkuu rahaa säästäen, uusin paikkoihin tutustuen ja yhdessä aikaa viettäen. Kyllä museokortti on ollut yksi vuoden parhaista ostoksista, varmasti ensi vuodenkin.

66. Raision museo Harkko

Raision ytimestä, kaupungintalon kupeesta, löytyy museo- ja kulttuurikeskus Harkko. Varmoin ottein vedämme ripaa, mutta ovi pysyy kiinni. Lappu ovessa opastaa näyttelyn olevan esillä viereisessä talossa, itse Kaupungintalossa. Wow.

Huomaamme saapuvamme kaupungin kulttuurielämän keskiöön. Kaupungintalon valtuustotasanteella on meneillään Raisio-Seuran aikuisten värityskilpailun palkintojenjakotilaisuus. Yritämme pysyä taustalla ja olla häiritsemättä juhlallisuuksia. Tutkimme sen sijaan vähin äänin museokaupan vitriiniä, sekä aulan vitriinejä, joissa on raudasta tehtyjä esineitä. Opasteen mukaan esillä on Joenvarren esihistoriaa. Hiljakseen hivuttaudumme kohti juhlaväkeä ja kysyn huomaamattomasti eräältä "olisiko jossain mahdollisesti ovi, josta pääsee itse museoon?" "Joo, näyttely on kokonaisuudessaan esillä aulan vitriineissä". Hämmästys, NELJÄ kokonaista vitriinikaappia, siinä kaikki. Ja kaapit eivät ole tungettu täyteen tavaraa vaan esineet ovat esillä varsin, no - ilmavasti. Tämä on luultavasti Suomen pienin museo tai pienin museokokoelma tai pienin jotain.

Ystävällisesti vastaaja pyytää meitä jäämään mukaan juhlapäivän tilaisuuksiin, jossa seuraavana on vuorossa kaupungin kulttuuripalkinnon jako. Lisäksi tarjotaan jouluista glögiä ja pipareita. Kyllä kutsu kiinnostaa, joten jäämme mukaan.

Ihastelemme palkinnonjakoa odotellessa värityskilpailun tuloksia, joissa on luovin väriyhdistelmin taidekeskus Harkko kuvattu. Nettisivujen mukaan siis sisätilaogelmien pilaama rakennus, minkä vuoksi näyttelyt on jouduttu siirtämään kaupungintalon aulatiloihin. Pian kulttuuripalkinnon jako huipentuu. Sen saa "Niin kaunis on Eurooppa Raision kohdalta" facebook-ryhmän perustanut Esa Salminen, jonka ansioihin kuuluu vaalia monimuotoisesti Raision kulttuuritapahtumia ja perinnettä. Facebook-ryhmä kokoaa kotiseutumuseota nettiin. Selkeästi tuttumies koko kaupungille.

Ehkä hämmentävin museokortikohde ikinä. Mieletön ystävällisyys, järisyttävän pieni näyttely, mutta innovoiden kotiseutumuseo onkin sijoitettu virtuaalisesti verkkoon.

Mitä: Raision museo Harkko
Missä: Nallinkatu 2, Raisio
Milloin: 22.11.2016
Maksoi: 0e
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: http://www.raisio.fi/palvelut-a-o/kulttuuri/raision-museo-harkko/fi_FI/raision-museo-harkko/

6. Metsästysmuseo sopii cityihmiselle ja riistaintoilijalle

Riihimäeltä löytyy Suomen metsästysmuseo, aivan Suomen lasimuseon kupeesta. Toinen museoholisti lähestyi aihetta noviisina, toinen taas joskus metsästyskortin taskuunsa saaneena. Periltä löytyi kuitenkin molemmille mielenkiintoinen kohde, jossa metsäisessä tunnelmassa voi kokeilla ampumistaitoja, tunnistaa riistaeläimiä ja laskea seiniltä Jaakon keräämät trofeet.

Saavuimme paikalle aivan sukemisajan kynnyksellä. Myöhäisestä saapumisesta huolimatta vastaanotto oli ystävällinen ja henkilökunta opasti, kuinka näyttely kannattaa kulkea läpi. Museo ei ole suuren suuri ja näyttelyt sijaitsevat yhdessä tasossa. Sisältö kuitenkin on kattava ja mielenkiinto pysyy yllä läpi museon. Hienosti on onnistuttu tavoittamaan metsästys lajina niin, että siihen pääsee varmasti tutuksi niin metsiä välttelevät kaupunkilaiset kuin uutta mielenkiintoa harrastukseensa hakevat konkarit, ja kaikki siltä väliltä.

Ensimmäinen sali hätkähdyttää tunnelmallaan. Suurimpaan näyttelytilaan on rakennettu hämärä metsäinen tila, minkä avulla mielikuvitus siirtää samantien ajatukset luonnonkeskelle villieläinten tarkkailuun. Salissa näkee suomenpystykorvan isäntänsä kanssa tositoimissa, hirven tallustelemassa metsässä, kauriita, mutta esitellään myös harrastusvälineiden kehittymisen vuosisatojen aikana. Eikä näyttely jää vain katseluasteelle, vaan salin hämärässä pääsee myös kokeilemaan ampumistaitoja. Videopelillä voi suorittaa leikkimielisen hirvenammuntakokeen. Museon koukuttavin osio, onneksi ei ollut ruuhkaa. Valitettavasti tällä kertaa ei irronnut metsästyskorttia.

Perinteisin osa museosta käsitteli Suomessa metsästettäviä eläimiä. Osio, jota varmasti moni metsästysmuseosta osaa olettaa ja odottaa. Ehkä pliisua, mutta ei sitä täällä voi ohittaakaan. Lajeista oli esillä täytetty näyte ja ymmärrettävästi kirjoitettua tietoa: missä lajia esiintyy, sen metsästysaika ja elintavat. Varmasti monelle peruskoululaiselle hyödyllinen. Muutkin voivat intoutua mukaan tunnistamaan Suomen yleisimpiä eläinlajeja, joita riittää riistaksi asti. Lisäksi metsästysaiheinen valokuvanäyttely oli samoissa tiloissa.

Erikoisin, mutta ristiriitaisia ajatuksia herättävä osa museota oli Jaakko Ojaperän trofeekokoelma. Mies on kulkenut ympäri maailmaa metsästysharrastuksen saattelemana. Kokoelmasta löytyy elukoita yli 100 lajia, reilu 200 kipaletta neljältä mantereelta. Näyttely on laajuudessaan vaikuttava, kun lähtee pohtimaan paljonko harrastuksen ja kokoelman vuoksi on joutunut matkustamaan ja kuluttamaan aikaa. Ihailtavaa omistautumista intohimolleen. Toki jostain näkökulmasta eläinten päiden ripustelu seinille voi näyttää kammottavalta ja turhamaiselta. Luonnonhaaskausta vai sen eduista nauttimisista ja huolehtimista? Metsästysmuseossa tämä näyttely on kuitenkin omimmillaan. Varmasti pienissä vieraissa herättää uteliaita kysymyksiä, jopa moraalista pohdintaa. Erityisen hienoa on, että yksityisesti kerätty kokoelma pääsee kaikkien katseltavaksi, eikä mökkiin pölyyntymään. Tofeekokoelman tutustumiseen löytyy myös mobiiliopas.

Kaiken kaikkiaan hienosti kerätty pieni ja idyllinen, mutta informatiivinen ja havainnollinen museo, jossa kannattaa vähintään Riihimäen ohikulkiessa poiketa. Ei hinnalla pilattu, joskaan hinta tuskin innostaa vakiovierailuihin ilman museokorttia.

Mitä: Suomen metsästysmuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.metsastysmuseo.fi

Kasari loppu! -museobileet

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös 80-luku. Museoissa vanhoihin hyviin aikoihin voi palata, mutta ei enää hotelli- ja ravintolamuseon kasarinäyttelyyn. Se loppuu nimittäin 25.10.2015, joten vain pari päivää aikaa kurkistaa näyttely ja purkkakumin saa palkkioksi kun pohtii, mikä kasarissa oli parasta: musiikki, ruoka, historia vai muoti?

Näyttelyn hautajaisia vietetiin jo keskiviikkona 21.10. museon tiloissa. Museoholistilla oli ilo osallistua tapahtumaan. Päivän ohjelmaan kuului niin esittelyä, askartelua ja teeman mukaista puvustusta. Päätosjuhlassa halukkaat sai luonnollisesti kreppiraudalla käsitellyn pään ja tarjolla oli kasarilla tutuksi tulleita hodareita. Nykymakujen mukaisesti, tietenkin. Heeerkullista.

Juhlassa Heinon Tukun Juhlarahasto myös luovutti tunnustuspakinnon Timo Santalalle. Tuskin parempaa kohdetta tunnustuksella voisi olla. Tai edes vaihtoehtoja. Mies on tuttu niin Ravintolapäivä kuin myös We love Helsinki -tapahtumien takaa. Varmaan liikaa kunnianosoituksia hänelle voi palkinnoksi jakaa, sen verran laajalle on tapahtumien kautta iloa ja hyväntuulista tekemisen meininkiä jaettu.

Itse kasarunäyttelystä löytyi luonnollisesti jättikokoinen rubiikinkuutio (jota ei kyllä päässyt pyörittämään...), Trip-mehutetrat (miksei näitä enää sa mistään? Nykylapset eivät edes tiedä, mitä menettävät!) ja itseoikeutetusti discopallo. Ravintolanurkkaus oli sisustettuna Rosson 80-luvun tyyliin. Näyttipä tutulta ja vaikea uskoa, että pian 30 vuotta on vierähtänyt tuosta tyylistä. 80-luvun keittiökaappeihin pääsi myös kurkistamaan, tutulta näytti.

No Kasari päättyy. Mielenkiinnolla odotetaan, millä aiheella hotelli- ja ravintolamuseossa seuraavaksi jatketaan?

5. Suomen lasimuseo - Lasittunutta katseltavaa

Paluumatkalla Hämeenlinnasta, museokyltti osui silmään Riihimäen kohdalla. Vilkaisimme toisiimme, kelloon ja suoritimme pikaisen googlauksen. Kello näyttää 17 ja museo auki klo 18 saakka, hyvin ennättää. Rampille siis ja kohti museota. Sen verran oli museokortin käyttöönoton alkuintoa, että päivän aiemmat neljä museota ei muka päässä tai jaloissa painaneet...

Itse museorakennus on kaunis vanha tehdasrakennus, jossa Riihimäen lasitehdas on myös toiminut. Näyttelytilat ovat kunnostettu vaaleiksi, valoisaksi ja avariksi. Vanhat holvikaaret ja tiilipinnat kuitenkin huokuvat yhä vanhan tehtaan tunnelmaa. Ensi silmäyksillä havaitsee, että museon esineistö on runsas ja monipuolinen.

Museon esittely alkaa tuhansien vuosien takaa lasin valmistuksen alkuajoista, mutta nopeasti hyppää 1700-luvulle, josta suomalaisen lasinvalmistuksen historia oikeastaan alkaa. Suuri osa esineistöstä keskittyy luonnollisesti suomalaisen lasinvalmistuksen kultavuosiin 1800-luvun lopulta jonnekin 1970-luvulle saakka. Kerronnassa vilahtavat niin Riihimäki, Nuutajärvi, Iittala kuin Fiskarskin, joissa merkittävä osa suomalaisen lasin valamistuksesta on tapahtunut. Pääosin aikajärjestyksessä esineistön avulla kerrotaan, missä tehtaissa lasituotantoa on ollut ja miten omistukset ja tuotannot ovat siirtyneet paikkakuntien välillä esimerkiksi omistajavaihdosten myötä. Yleisopastus on selkeä.

Kattavasta kokoelmasta ja hyvistä museopuitteista huolimatta, museon esille pano ja kerronta jäi päivän muiden museoiden (Iittalan designmuseo, Vankilamuseo, Hämeen linna, Militaria, Metsästysmuseo) varjoon, eikä kerronta oikein vetänyt mukaansa lasitaiteen maailmaan. Jostain esineistä, suunnittelijoista ja kokoemista olisi kai kaivannut paremmin tausoittavaa kerrontaa, hieman jännittävää tarinaa: mistä teosten ideat tulevat, suunnittelijoiden ajatusmaailmoita ja kuinka tavarata aikakauttaan peilaavat, kuvia miten niitä on uutuusaikanaan kotitalouksissa käytetty. Selkeä ykeiskerronta olisi kai kaivannut hieman jänniä yksityiskohtohtia mukaansa tempaistakseen. Ja vaikea kuvitella, kuinka lasikuutioiden sisällä olevat lasiesineet saisi lapset näyttelystä innostumaan, jos mukaan tänne päätyisivät.

Museon yläkerrasta löytyi myös vaihtuva näyttely, joka kertoi Venetsialaisesta lasitaiteesta. Kontrasti mahtipontisen ja koristeellisen italiailaisen lasitaiteen sekä pelkistetyn ja linjakkaan suomalaistaiteen välillä on suuri. Näyttelyiden näkeminen samassa yhteydessä korostaa, kuinka monipuolinen valmistusmateriaali lasi on: samasta materiaalista muotoutuu monen tyylistä taidetta ja käyttöesinettä. Tämä havainto kuitenkin jää kävijöiden oman huomaamisen varaan, eikä lasinkäsittelyn erilaisia vaihtoehtoja varsinaisesti museossa korosteta. Tietysti kyseessä on Suomen lasimuseo, mihin venetsialaiset esineet eivät normaalisti kuulu. Tämä monipuolisuusvertailu vaikka laajemminkin toisi ihan mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Vaikka sitten korostaen suomalaista lasia, kun Suomessa ollaan.

Mitä: Suomen lasimuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: www.suomenlasimuseo.fi

Museoretki Hämeenlinnaan

Mikä ihmeen museoretki?

Golfmatkat, keikkareissut ja kylpylälomat ovat tuttuja syitä maiseman vaihtoon. Päivän tai parin reissut onnistuvat myös muoseomatkaillen. Museovierailu tai kaksi on helppo yhdistää muuhun matkaan ja toisinpäin; Hämeen reissulla majottauduimme kylpylään. Valitsee vain useita museoita lähietäisyydeltä toisistaan tai suunnittelee pidemmän reitin kulkemaan museosta toiseen. Museoiden perässä retkeillen helposti pääätyy muuteen vieraaksi jääviin kaupunkeihin tai kyliin. Samalla voi löytyy kivoja ravintoloita, ajankohtaisia paikallistapahtumia ja yllättävää oheistoimintaa. Matkailu tunnetusti avartaa, museomatkailu kenties enemmän... Museokorttilaisille kustannuksetkin pysyvät kotimaassa kohtuudessa, kun sisäänpääsy lukuisiin nähtävyyksiin on jo valmiiksi kuitattu. ;) Blogissa esitellään jatkossa museoiden mukana muutamia kivaksi koettuja museoreittejä vinkkien kera.

Hämeessä on tiiviisti monta museota

Ensimmäisenä museoretkikohteena esittelyssä on Hämeenlinna, joka on oiva kohde päivän tai parin museomatkalle. Kaupungista lähiseutuineen löytyy lyhyeltä ajoetäisyydeltä peräti 15 museota, joista kahdeksan on museokortilla saavutettavissa (merkitty m-kirjaimella). Vinkatkaa, jos joku kohde puuttuu listalta, lisätään! Jos ei ole autoa käytössä tai haluaa kunnon ja raittiin ilman vuoksi kulkea jalan, sijaitsevat Hämeenlinnnan keskustan kaikki museot kävelyetäisyydellä toisistaan.

1. Designmuseo Iittala(m)
2. Hauhon esinemuseo
3. Hämeen linna (m)
4. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo(m)
5. Hämeenlinnan taidemuseo(m)
6. Härkätien museo
7. Kotiseutumuseo Pellava ja Sahti, Alfred Kordelinin ajokalumuseo
8. Kotkon talomuseo
9. Museo Militaria(m)
10. Museo-Eerola
11. Palanderin talo(m)
12. Sibeliuksen syntymäkoti(m)
13. Säästöpankkimuseo
14. Vankilamuseo(m)
15. Parolan panssarimuseo


Museoholistin retki: Kylpylä -> Iittala -> Vankilamuseo -> Hämeen linna -> Militaria -> Lasimuseo -> Metsästysmuseo -> Koti

Jotta ennättää olla ensimmäisenä museon ovilla, on hyvä paikalla olla ajoissa. Mielummin matkustaa seudulle edellisenä päivänä siis... Hämeen reissulla majottauduimme Aulangon Kylpylähotelliin ennen retkipäivää. Hotellille ajaessa vastarannalla näkyi komea Hämeen linna. Maisemasta syntyi odottava tunnelma seuraavan päivän museokierrosta kohtaan. Vastaanotossa kyseltiin matkaan syytä: Työ, perheloma, urheilu, vapaa-aika. Miksei listalta löydy museomatkaa? Ihan vain museokortin perässä tänne tultiin, creditit siis sinne kiitos! :D Myös Vanajanlinna olisi varmasti museoretkeen henkeen sopiva majoitusvaihtoehto Hämeessä. Ja löytyyhän keskustasta lukuisia muitakin vaihtoehtoja.

Oma museokierroksemme alkoi Design museo Iittalasta(m), sillä klo 10 aikoihin ei Hämeen linnaan ollut pyhäpäivän vuoksi pääsyä. Ovet aukeaisivat vasta klo 11 ja hyödynsimme ajan poikkeamalla ensin Iittalaan. Iittalasta löytyy musoen lisäksi kattava outlet-myymälä, kahvila ja käsityöläisputiikkeja.

Iittala visiitin jälkeen ajelimme takaisin Hämeenlinnaan ja keskelle museokesittymää. Kiersimme Vankilamuseon(m), ruokailimme museovisiitin yhteydessä Hämeen linnassa(m) ja lopuksi suuntasimme Museo Militariaan. Tämän jälkeen kävimme kurkkaamssa Panderin taloa(m). Opaskierros oli juuri alkanut, emmekä tällä kertaa jaksaneet jäädä odottamaan 25 minuuttia seuraavaan kierrokseen - infoähky oli neljän museon jälkeen riittävästi vallannut päätä. Museo jäi siis välistä ja jatkoimme kohti kotia.

Paluumatkalla joku museokipinä kuitenkin syttyi vielä ja poikkesimme Riihimäellä Suomen lasimuseossa(m) ja Metsästysmuseossa(m). Tällä reissulla valkkasimme vain museokortilla ilmaisen sisäänpääsyn kohteita, mutta kiinnostuksen mukaan läheltä löytyy myös muita museoita.

Vinkit retkeen

Hämeen linna (m), Vankilamuseo(m), Museo Militaria(m), Säästöpankkimuseo ja Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo(m) sijaitsevat näköyhteydessä toisiinsa. Rykelmän kiertämiseen on hyvä varata nopeallakin tahdilla muutama tunti. Jos aamusta aloittaa, niin lounaan voi nauttia Hämeen linnasta löytyvässä ravintolassa tai Museo Militarian lounasravintolassa, joissa kyllä kahvittelukin onnistuu.

Rannalta on helppo jatkaa kaupunkia kohti. Palanderin talo(m) sekä Sibeliuksen syntymäkoti(m) löytyvät vain muutaman korttelin päässä museokeskittymästä. Palanderin talossa vieraillessa on hyvä huomioida, että taloon ei pääse vapaasti tutustumaan milloin vain, vaan ainoastaan puolitunnittain oppan johdolla. Keskustan kahvilat löytyvät läheltä kahvihetkeä tai välipalaa varten. Hämeenlinnan taidemuseokin on vain sillan toisella puolen, vaikka ei oheiseen karttaan mahdu: Hämeenlinnan museokartta

Päiväretki on hyvä aloittaa tai päättää johonkin lähiseudun museoista, jos on autolla liikkeellä. Designmuseo Iittala(m) on esimerkiksi vain reilun vartin ajomatkan päässä Hämeenlinnasta Tamperetta kohti. Väliin sijoittuu myös Parolan Panssarimuseo. Jos aikaa on enemmän kuin päivä, voi maakuntamatkaillen käydä myös Härkätien museossa, Kotkon talomuseossa, Tuuloksella Museo-Eerolassa, Hauhon esinemuseo, Lammin kotiseutumuseoissa tai ajokalumuseossa. Monet maakuntien pienet museot ovat avoinna hyvin rajoitetusti ja joskus vain kesäaikaan, joten aukioloajat on hyvä tarkistaa ennen paikalle kurvaamista. Ettei tule paha mieli.

4. Museo Militaria - esimerkki innostavasta museosta!

Jos joku kysyy miksi hankkia museokortti, niin Museo Militaria on ehdottomasti yksi vastaus. Kyllähän Hämeenlinnassa käydessä Hämeen linna on se itsestään selvä "must see" -kohde ja vankilamuseokin jo nimenä herättää uteliaisuutta, joiden jälkeen voi Militaria ajanpuutteessa listalta tipahtaa. Ei pitäisi. Onneksi poikettiin, loppua kohden ihastuttiin. Mikä löytö, johon ei välttämättä ilman museokorttia olisi koskaan päätynyt!

Tämän museon ajatuksen juoksussa pysyy messissä jopa insinööriaivoilla ajatteleva putkiaivo. Näyttely on kolmessa kerroksessa ja reitti opastetu selkeästi. Se kuljettaa kävijän läpi Suomen maajoukkojen puolustushistorian keskiajalta aina tähän päivään ii-hailtavan kronologisesti. Menneiden tapahtumien havainnollistamisessa on onnistuttu. Mieleen painuu viestijoukkojen vanhat kuuntelu-, morsetus-, salakirjoituslaitteistot.

Armeijan käytössä olleet asut eri aikoina ja eritarkoituksissa on esitelty hyvin. Näkyy kuinka materiaalit ovat kehittyneet ja varustus muuttunut. Näitähän löytyy monesta museosta, mutta täällä esillepano saa syventymään niihin jostain syystä ihan toisella tapaa. Yläkerrassa näyttelyn lopuksi kerrotaan rauhanturvajoukoista ja esillä on myös valtava tinasotilas kokoelma, todennäköisesti monen pikkupojan unelma. Piharakennuksista löytyy lisäksi lisätilat vaihtuville näyttelyille, jossa vierailun aikaan oli esillä kunniamerkkejä. Ehkä pliisuin osuus museosta.

Pois kulkiessa pihan kautta tulee väkisinkin katsottua tykistöt. Tosin niin mielekkäästi ja hyvillä infolapuilla ne seisovat rivissä, että tarkempaa tutkiskelua ei oikeastaan voi välttää. Huomioda kannattaa myös tykistöhalli, jossa ne arvokkaimmat tykit on pois säiden armoilta. Ja onhan vanha hyvin säilynyt kasarmialuekin katseltavan arvoinen jo itsessään, pihalta on kauniit näkymät vesistölle ja viereiselle Hämeen linnalle.

Museon kerronta on yhdistyy helposti kouluaikojen historian tunteihin, mutta tarjoaa huomattavasti lisätietoa aiheesta innostuneille. Ja onnistuu innostamaan. Etenemis- ja tietotahdin voi kuitenkin kukin itse sopeuttaa omaan tahtiin ja kiinnostustasoon sopivaksi. Kokonaisuus on hyvin tasapainossa ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. Välillä saa jopa jännityksellä odottamaan, mitä seuraavasta tilasta löytyy ja pohtimaan muistaako, mikä oli seuraava historian tapahtuma vai meneekö arvaus metsään.

Lähtökohdat museovierailulle tälle kohteelle eivät olleet loistavat. Päivän neljäs museo ja takana jo designista kiinnostuneelle suomalaisen lasitaiteen yksi mekka - Iittala, vanha vankila ja klassikko kohde eli linna. Militaria aiheensa vuoksi tuntui hyvältä jättää viimeiseksi läpijuoksu kohteeksi. Tuskin jaksaa keskittyä, ei varmasti kannata paneutua ja jättää jäljelle suurta keskittyymiskykyä. Mutta mennään, kun on museokortti. Oikeanlaisella esillepanolla tämä kohde onnistui kuitenkin palauttamaan keskittymisen ja jäämään mieleen kuukausienkin jälkeen. Juuri tällaisia hyvien museoiden tulisi olla. Heti oli selvää, että tänne on palattava vielä paremmalla ajalla ja keskittymiskyvyllä uudestaan. Yhä on mielessä, milloin mennään taas Militariaan?

Mitä: Museo Militaria
Missä: Vanhankaupunginkatu 19, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ehdottomasti
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.museomilitaria.fi

3. Hämeen linna

Helatorstaina klo 10 aikaan kolkutimme linnan ovia, mutta turhaan. Pyhäpäivä ja klo 10.15 selvisi, että sunnuntaiaukioloajat, joten sisään pääsisi vasta klo 11. Tämä ei selvinnyt verkkosivuilta. Liian sinikkäitä olimme ekalle museokorttikäynnille, että olisimme oven taakse jääneet odottamaan. Muutama puhelinsoitto aukioloajoista ja päätimme käydä ensin Iittalassa, minkä vuoksi Hämeen linna ei ollut museokortin ensimmäinen käyttökohde. Toinen kerta samoilla ovilla tuotti kuitenkin iltapäivällä tulosta, nyt päästiin linnaan sisään.

Hämeen linna on linnaksi kotoisan pieni, koko alueen hahmottaa helposti. Tosin kulkureitti linnan sisällä on jokseenkin sekava. Missä on jo käyty, mikä on vielä käymättä, joko tästä mentiin? Samasta ovesta saa kulkea pari kertaa, kun luontevaa kiertoreittiä ei löydy niin, että joka kerros ja kolkka tulisi kerralla nähtyä. No, muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta jokainen sallittu kolkka tuli melko varmasti kuitenkin silmäiltyä.

Ja mitä linnasta sitten löytyi? Yllättäen ihmisten perustarpeet jäävät parhaiten mieleen. Linnan leipomossa on komea rivi valtavia leivinuuneja, joiden lämmittämiseen ei ihan muutama kätevä emäntä ole riittänyt, kun uunit ovat olleet täynnä leipää ja laatikoita. Nälän yllättäesä testasimme myös leivinuunien yläpuolelta löytyvän linnan ravintolan. Sipulikeittoa salaattipöydän kera oli helatorstaina listalla. Täytti tehtävänsä, nälkä lähti. Seuraavaksi siirryttiin perustarpeiden toiseen päähän: vanha linnan sisävessa on huimaava. Korkealla ylhäällä ulkohuussi tyyppinen puupenkki, jossa reikä. Ja reiästä tuotokset sitten putoaa korkealta alas. Onkohan alue ollut aikoinaan aidattu, ettei kukaan vaan vahingossa eksy alle, kun taivaalta sataa sitä itseään?

Lapsia on muistettu omalla leikkialueella, jossa puupaloista pääsee kasaamaan omaa linnaa ja linnanneidon telttaan lukemaan satuja tai vaikka aikuiset hetkeksi lepäämään. Ritari- ja neitoasuja saa myös kokeilla. Linnan pienoismalli löytyy myös täältä aikuistenkin katseltavaksi. Kiva alue, varsinkin kun muualla linnassa on nimenomaan pidättäydyttävä koskemasta ja keskityttävä katseluun. Se onneksi sujuu bongaillessa salakäytäviä, ihmetellessä mihin kapeat tiiliskiviset holvikaarikujat vievät ja hämmästellessä linnan korkeita holvikaarisaleja.

Linnassa oli vierailun aikaan meneillään valokuvanäyttely "Janne - Kohtaamisia Jean Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa". Koska kohde oli kolmas museo, ei tässä vaiheessa vielä osannut olettaa, kuinka tyypillistä museokierroksilla on kohdata Sibeliukseen liittyviä muistoja muodossa tai toisessa. Kertonee, miten merkittävä henkilö hän on Suomelle ollut, kun suuri osa museoista haluaa hänet osaksi näyttelyään. Tai sitten Sibeliuksen uskotaan olevan riittävä vetonaula saada suomalaiset museoon. Mene ja tiedä. Tämä Sibeliuksen inoittama näyttely sisälsi hieman historiaa ja vanhoja kuvia, kuitenkin ennen kaikkea paljon tuoreita otoksia seuduilta, jossa Sibelius on aikoinaan liikkunut. Sibeliuksen maisemat nykypäivään. Hieman erilainen näkökulma.

Mitä: Hämeen linna
Missä: Kustaa III:n katu, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e kevät 2015, 10e syksy 2015, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei.
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: http://www.kansallismuseo.fi/fi/hameen-linna