Joulukuussa arkea piristi viikonloppureissu Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Eikä sielläkään voinut pysyä poissa museoista. Tuli siis vierailtua kahdessa hulppean hienossa, mutta äärimmäisen rankalla tavalla koskettavassa museossa: ”Polin” eli Puolan juutalaisten historiallisessa museossa ja ”Warsaw Uprising” -museossa, joka kertoo Varsovan epäonnistuneista taisteluista toisessa maailmansodassa pyrkiessä pois Saksan miehityksestä.
"POLIN" - Juutalaismuseo
Polin museoon sisään astuessa on hieman ylpeä olo - muutama vuosi sitten avatun museon moderni arkkitehtuuri on nimittäin suomalaista käsialaa! Sisääntulo aula on avara ja valo tulvii kauniisti sisään. Kokonaisuudessa museokompleksi on tyylikäs, mutta toimiva, jossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu näyttely. Suomalainen osaaminen pääsee edukseen ja info Puolan juutalaisista puitteissa oikeuksiinsa.
Museon päänäyttely kertoo museon nimen mukaisesti Puolan juutalaisten historiasta. Näyttely kulkee vuosisatojen läpi alkaen juutalaisten Puolaan saapumisesta siirtyen kaupan- ja teollisuusalan menestykseen. Kohahduttavin osuus on toisen mailmansodan vainot ja keskitysleirit, lopulta päättyen tämän päivän pieneen puolalaiseen vähemmistöön. Kauniisti, mutta selkeästi tulee esiin, miten vuosisatoja juutalaisten yrittäjyys on näkynyt koko maan teollisessa kehityksessä ja talouden kasvussa, minkä toinen maailmansota on karmealla tavalla pysäyttänyt. Puolan juutalaisten kohtalo on ollut äärimmäisen kova: 95% kaikista Puolan juutalaisista kuoli keskitysleireillä toisessa maailmansodassa, mikä tarkoittaa noin 2 000 000 ihmistä. Niin karmeaa kansantuhoa on vaikea edes kuvitella, puhumattakaan kaikista kurjista yksittäisistä ihmiskohtaloista. Tuntuu, että museon jälkeen pää on pyörällä päästä.
Näyttelyn esillepano on huikea kuvaten aina hienosti aikakauttaan eri vuosisatoina. Näyttelyn kulissit kulkevat kirkkomaisissa koristeellisissa maisemissa, vanhojen rautateiden rakennuksissa ja kolhoosimaisess karuudessa. Valot, äänet, videot ja kuvat tehostavat kokemusta. Raaoilla kuvilla ei ole revitelty, mutta ne on esitelty totuudenmukaisesti. Esillä on niin konkreettisia esineitä, katsottavaa, kokeiltavaa, kirjoitettua, kuvitusta, kaikkea. Sai kokeilla leimasinta, näprätä hienoja näyttöjä. Pienenä miinuksena museolla tulee suoranaisesta runsauden tarjonnasta, joka paikoitellen kääntyy epäselvyydeksi. Tekstiä, toimintaa, esillepanoa on niin paljon, että punainen lanka ana hetkeksi katoaa. Mihin kiinnittää huomiota, kun kaikkea ei voi käsitellä?
Todella suosittelen, jos Varsovaan on matkalla.
"WARSAW UPRISING MUSEUM"
Varsovan II-maailmansodan epäonnistuneesta kansannoususta kertova museo sijaitsee vanhassa raitiovaunuhallissa, joka on restauroitu täydellisesti. Kuten edellinen museo, on näyttely jälleen upea. Jos mahdollista, on kokonaisuus ja kokemus kuitenkin vielä edellistä museota rankempi. Niin täydellistä tuhoa ja teurastusta on kaupunki kokenut pyrkiessään vapautumaan Saksan miehityksestä, ettei museoon ilonpilkahduksia mahdu.
Museon tarina kulkee päivä päivältä läpi toisen maailman sodan lopun. Esillepanoon on panostettu ja vähintään yhtäpaljon on visuaalista ihmeteltävää kuin museomaista kerrontaa. On isoa hallia koneineen ja viemäriverkostoja, joissa salaa sodan aikaan kujettiin ja viestejä välitettiin. Vastaavat tunnelin ptkät on rakennettu museoon, joihin nyt pääsee kokeilemaan kulkemisen ahtautta.
Pysäyttävin on 3D-elokuva, jossa lennetään Varsovan yllä toisen maailman sodan pommitusten jälkeen. Niin totaalista tuhoa ei voi edes kuvitella, ei edes megalomaaniset jenkkielokuvat pääsee tunteeseen niin nopeasti käsiksi. Miljoonakaupunki, joka on pommitettu kaikkialta hajalle: ei mitään ehjää, vain raunioita jäljellä. Vetää hiljaiseksi, kun ei löydy sanoja. Museon jälkeen Varsovan kaduilla katsoessa kauniita rakennuksia voi vain nostaa hattua puolalaisille, kuinka hienosti he ovat kaiken jälleen rakentaneet ja ylipäätään toipuneet niin masiivisesta tuhosta.
Valitettavasti tämäkin museo sortuu hieman saman kuin edellinen: informaatioähky on kova, kaikkea ei ennätä millään lukea ja katsoa. Esillepano ei johdata olennaisen äärelle, vaan pienet ykstyiskohdat on tasapaksusti esillä huippukohtien kanssa. Myös museon reitin opastus matkalla on ajoittain hankala, mutta numerotaulujen löytyessä, ne hyvin tukevat reittiä.
Paikallista ymmärrystä herättävänä paikkana museo on omiaan nostamaan kunnioitusta Varsovaa ja puolalaisia kohtaan. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka tämäkin.
YHTEENVETO
Tuntuu, että kyllä Puolassa museoita osataan tehdä, menkää suomalaiset museoihmiset katsomaan! Visuaalisuuteen ja kokemukseen on panostettu. Voin kuvitella, että paikallisille museot ovat vielä vaikuttavimpia kohteita kuin turisteille, vaikka onnistuvat kansaivälisestikin herättämään voimakkaita tunteita. Vain ylitsepursuavuus hieman häiritsee. Hyvän museon tunnistaa, kun se jää mieleen, saa hakemaan jälkeenpäin lisätietoa ja herättää tunteita. Juuri näissä on Varsovassa onnistuttu.
