Tämän museon ajatuksen juoksussa pysyy messissä jopa insinööriaivoilla ajatteleva putkiaivo. Näyttely on kolmessa kerroksessa ja reitti opastetu selkeästi. Se kuljettaa kävijän läpi Suomen maajoukkojen puolustushistorian keskiajalta aina tähän päivään ii-hailtavan kronologisesti. Menneiden tapahtumien havainnollistamisessa on onnistuttu. Mieleen painuu viestijoukkojen vanhat kuuntelu-, morsetus-, salakirjoituslaitteistot.
Armeijan käytössä olleet asut eri aikoina ja eritarkoituksissa on esitelty hyvin. Näkyy kuinka materiaalit ovat kehittyneet ja varustus muuttunut. Näitähän löytyy monesta museosta, mutta täällä esillepano saa syventymään niihin jostain syystä ihan toisella tapaa. Yläkerrassa näyttelyn lopuksi kerrotaan rauhanturvajoukoista ja esillä on myös valtava tinasotilas kokoelma, todennäköisesti monen pikkupojan unelma. Piharakennuksista löytyy lisäksi lisätilat vaihtuville näyttelyille, jossa vierailun aikaan oli esillä kunniamerkkejä. Ehkä pliisuin osuus museosta.
Pois kulkiessa pihan kautta tulee väkisinkin katsottua tykistöt. Tosin niin mielekkäästi ja hyvillä infolapuilla ne seisovat rivissä, että tarkempaa tutkiskelua ei oikeastaan voi välttää. Huomioda kannattaa myös tykistöhalli, jossa ne arvokkaimmat tykit on pois säiden armoilta. Ja onhan vanha hyvin säilynyt kasarmialuekin katseltavan arvoinen jo itsessään, pihalta on kauniit näkymät vesistölle ja viereiselle Hämeen linnalle.
Museon kerronta on yhdistyy helposti kouluaikojen historian tunteihin, mutta tarjoaa huomattavasti lisätietoa aiheesta innostuneille. Ja onnistuu innostamaan. Etenemis- ja tietotahdin voi kuitenkin kukin itse sopeuttaa omaan tahtiin ja kiinnostustasoon sopivaksi. Kokonaisuus on hyvin tasapainossa ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. Välillä saa jopa jännityksellä odottamaan, mitä seuraavasta tilasta löytyy ja pohtimaan muistaako, mikä oli seuraava historian tapahtuma vai meneekö arvaus metsään.
Lähtökohdat museovierailulle tälle kohteelle eivät olleet loistavat. Päivän neljäs museo ja takana jo designista kiinnostuneelle suomalaisen lasitaiteen yksi mekka - Iittala, vanha vankila ja klassikko kohde eli linna. Militaria aiheensa vuoksi tuntui hyvältä jättää viimeiseksi läpijuoksu kohteeksi. Tuskin jaksaa keskittyä, ei varmasti kannata paneutua ja jättää jäljelle suurta keskittyymiskykyä. Mutta mennään, kun on museokortti. Oikeanlaisella esillepanolla tämä kohde onnistui kuitenkin palauttamaan keskittymisen ja jäämään mieleen kuukausienkin jälkeen. Juuri tällaisia hyvien museoiden tulisi olla. Heti oli selvää, että tänne on palattava vielä paremmalla ajalla ja keskittymiskyvyllä uudestaan. Yhä on mielessä, milloin mennään taas Militariaan?
Mitä: Museo Militaria
Missä: Vanhankaupunginkatu 19, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ehdottomasti
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.museomilitaria.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti