Saavuimme paikalle aivan sukemisajan kynnyksellä. Myöhäisestä saapumisesta huolimatta vastaanotto oli ystävällinen ja henkilökunta opasti, kuinka näyttely kannattaa kulkea läpi. Museo ei ole suuren suuri ja näyttelyt sijaitsevat yhdessä tasossa. Sisältö kuitenkin on kattava ja mielenkiinto pysyy yllä läpi museon. Hienosti on onnistuttu tavoittamaan metsästys lajina niin, että siihen pääsee varmasti tutuksi niin metsiä välttelevät kaupunkilaiset kuin uutta mielenkiintoa harrastukseensa hakevat konkarit, ja kaikki siltä väliltä.
Ensimmäinen sali hätkähdyttää tunnelmallaan. Suurimpaan näyttelytilaan on rakennettu hämärä metsäinen tila, minkä avulla mielikuvitus siirtää samantien ajatukset luonnonkeskelle villieläinten tarkkailuun. Salissa näkee suomenpystykorvan isäntänsä kanssa tositoimissa, hirven tallustelemassa metsässä, kauriita, mutta esitellään myös harrastusvälineiden kehittymisen vuosisatojen aikana. Eikä näyttely jää vain katseluasteelle, vaan salin hämärässä pääsee myös kokeilemaan ampumistaitoja. Videopelillä voi suorittaa leikkimielisen hirvenammuntakokeen. Museon koukuttavin osio, onneksi ei ollut ruuhkaa. Valitettavasti tällä kertaa ei irronnut metsästyskorttia.
Perinteisin osa museosta käsitteli Suomessa metsästettäviä eläimiä. Osio, jota varmasti moni metsästysmuseosta osaa olettaa ja odottaa. Ehkä pliisua, mutta ei sitä täällä voi ohittaakaan. Lajeista oli esillä täytetty näyte ja ymmärrettävästi kirjoitettua tietoa: missä lajia esiintyy, sen metsästysaika ja elintavat. Varmasti monelle peruskoululaiselle hyödyllinen. Muutkin voivat intoutua mukaan tunnistamaan Suomen yleisimpiä eläinlajeja, joita riittää riistaksi asti. Lisäksi metsästysaiheinen valokuvanäyttely oli samoissa tiloissa.
Erikoisin, mutta ristiriitaisia ajatuksia herättävä osa museota oli Jaakko Ojaperän trofeekokoelma. Mies on kulkenut ympäri maailmaa metsästysharrastuksen saattelemana. Kokoelmasta löytyy elukoita yli 100 lajia, reilu 200 kipaletta neljältä mantereelta. Näyttely on laajuudessaan vaikuttava, kun lähtee pohtimaan paljonko harrastuksen ja kokoelman vuoksi on joutunut matkustamaan ja kuluttamaan aikaa. Ihailtavaa omistautumista intohimolleen. Toki jostain näkökulmasta eläinten päiden ripustelu seinille voi näyttää kammottavalta ja turhamaiselta. Luonnonhaaskausta vai sen eduista nauttimisista ja huolehtimista? Metsästysmuseossa tämä näyttely on kuitenkin omimmillaan. Varmasti pienissä vieraissa herättää uteliaita kysymyksiä, jopa moraalista pohdintaa. Erityisen hienoa on, että yksityisesti kerätty kokoelma pääsee kaikkien katseltavaksi, eikä mökkiin pölyyntymään. Tofeekokoelman tutustumiseen löytyy myös mobiiliopas.
Kaiken kaikkiaan hienosti kerätty pieni ja idyllinen, mutta informatiivinen ja havainnollinen museo, jossa kannattaa vähintään Riihimäen ohikulkiessa poiketa. Ei hinnalla pilattu, joskaan hinta tuskin innostaa vakiovierailuihin ilman museokorttia.
Mitä: Suomen metsästysmuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.metsastysmuseo.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti