Paluumatkalla Hämeenlinnasta, museokyltti osui silmään Riihimäen kohdalla. Vilkaisimme toisiimme, kelloon ja suoritimme pikaisen googlauksen. Kello näyttää 17 ja museo auki klo 18 saakka, hyvin ennättää. Rampille siis ja kohti museota. Sen verran oli museokortin käyttöönoton alkuintoa, että päivän aiemmat neljä museota ei muka päässä tai jaloissa painaneet...
Itse museorakennus on kaunis vanha tehdasrakennus, jossa Riihimäen lasitehdas on myös toiminut. Näyttelytilat ovat kunnostettu vaaleiksi, valoisaksi ja avariksi. Vanhat holvikaaret ja tiilipinnat kuitenkin huokuvat yhä vanhan tehtaan tunnelmaa. Ensi silmäyksillä havaitsee, että museon esineistö on runsas ja monipuolinen.
Museon esittely alkaa tuhansien vuosien takaa lasin valmistuksen alkuajoista, mutta nopeasti hyppää 1700-luvulle, josta suomalaisen lasinvalmistuksen historia oikeastaan alkaa. Suuri osa esineistöstä keskittyy luonnollisesti suomalaisen lasinvalmistuksen kultavuosiin 1800-luvun lopulta jonnekin 1970-luvulle saakka. Kerronnassa vilahtavat niin Riihimäki, Nuutajärvi, Iittala kuin Fiskarskin, joissa merkittävä osa suomalaisen lasin valamistuksesta on tapahtunut. Pääosin aikajärjestyksessä esineistön avulla kerrotaan, missä tehtaissa lasituotantoa on ollut ja miten omistukset ja tuotannot ovat siirtyneet paikkakuntien välillä esimerkiksi omistajavaihdosten myötä. Yleisopastus on selkeä.
Kattavasta kokoelmasta ja hyvistä museopuitteista huolimatta, museon esille pano ja kerronta jäi päivän muiden museoiden (Iittalan designmuseo, Vankilamuseo, Hämeen linna, Militaria, Metsästysmuseo) varjoon, eikä kerronta oikein vetänyt mukaansa lasitaiteen maailmaan. Jostain esineistä, suunnittelijoista ja kokoemista olisi kai kaivannut paremmin tausoittavaa kerrontaa, hieman jännittävää tarinaa: mistä teosten ideat tulevat, suunnittelijoiden ajatusmaailmoita ja kuinka tavarata aikakauttaan peilaavat, kuvia miten niitä on uutuusaikanaan kotitalouksissa käytetty. Selkeä ykeiskerronta olisi kai kaivannut hieman jänniä yksityiskohtohtia mukaansa tempaistakseen. Ja vaikea kuvitella, kuinka lasikuutioiden sisällä olevat lasiesineet saisi lapset näyttelystä innostumaan, jos mukaan tänne päätyisivät.
Museon yläkerrasta löytyi myös vaihtuva näyttely, joka kertoi Venetsialaisesta lasitaiteesta. Kontrasti mahtipontisen ja koristeellisen italiailaisen lasitaiteen sekä pelkistetyn ja linjakkaan suomalaistaiteen välillä on suuri. Näyttelyiden näkeminen samassa yhteydessä korostaa, kuinka monipuolinen valmistusmateriaali lasi on: samasta materiaalista muotoutuu monen tyylistä taidetta ja käyttöesinettä. Tämä havainto kuitenkin jää kävijöiden oman huomaamisen varaan, eikä lasinkäsittelyn erilaisia vaihtoehtoja varsinaisesti museossa korosteta. Tietysti kyseessä on Suomen lasimuseo, mihin venetsialaiset esineet eivät normaalisti kuulu. Tämä monipuolisuusvertailu vaikka laajemminkin toisi ihan mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Vaikka sitten korostaen suomalaista lasia, kun Suomessa ollaan.
Mitä: Suomen lasimuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: www.suomenlasimuseo.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti