3. Hämeen linna

Helatorstaina klo 10 aikaan kolkutimme linnan ovia, mutta turhaan. Pyhäpäivä ja klo 10.15 selvisi, että sunnuntaiaukioloajat, joten sisään pääsisi vasta klo 11. Tämä ei selvinnyt verkkosivuilta. Liian sinikkäitä olimme ekalle museokorttikäynnille, että olisimme oven taakse jääneet odottamaan. Muutama puhelinsoitto aukioloajoista ja päätimme käydä ensin Iittalassa, minkä vuoksi Hämeen linna ei ollut museokortin ensimmäinen käyttökohde. Toinen kerta samoilla ovilla tuotti kuitenkin iltapäivällä tulosta, nyt päästiin linnaan sisään.

Hämeen linna on linnaksi kotoisan pieni, koko alueen hahmottaa helposti. Tosin kulkureitti linnan sisällä on jokseenkin sekava. Missä on jo käyty, mikä on vielä käymättä, joko tästä mentiin? Samasta ovesta saa kulkea pari kertaa, kun luontevaa kiertoreittiä ei löydy niin, että joka kerros ja kolkka tulisi kerralla nähtyä. No, muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta jokainen sallittu kolkka tuli melko varmasti kuitenkin silmäiltyä.

Ja mitä linnasta sitten löytyi? Yllättäen ihmisten perustarpeet jäävät parhaiten mieleen. Linnan leipomossa on komea rivi valtavia leivinuuneja, joiden lämmittämiseen ei ihan muutama kätevä emäntä ole riittänyt, kun uunit ovat olleet täynnä leipää ja laatikoita. Nälän yllättäesä testasimme myös leivinuunien yläpuolelta löytyvän linnan ravintolan. Sipulikeittoa salaattipöydän kera oli helatorstaina listalla. Täytti tehtävänsä, nälkä lähti. Seuraavaksi siirryttiin perustarpeiden toiseen päähän: vanha linnan sisävessa on huimaava. Korkealla ylhäällä ulkohuussi tyyppinen puupenkki, jossa reikä. Ja reiästä tuotokset sitten putoaa korkealta alas. Onkohan alue ollut aikoinaan aidattu, ettei kukaan vaan vahingossa eksy alle, kun taivaalta sataa sitä itseään?

Lapsia on muistettu omalla leikkialueella, jossa puupaloista pääsee kasaamaan omaa linnaa ja linnanneidon telttaan lukemaan satuja tai vaikka aikuiset hetkeksi lepäämään. Ritari- ja neitoasuja saa myös kokeilla. Linnan pienoismalli löytyy myös täältä aikuistenkin katseltavaksi. Kiva alue, varsinkin kun muualla linnassa on nimenomaan pidättäydyttävä koskemasta ja keskityttävä katseluun. Se onneksi sujuu bongaillessa salakäytäviä, ihmetellessä mihin kapeat tiiliskiviset holvikaarikujat vievät ja hämmästellessä linnan korkeita holvikaarisaleja.

Linnassa oli vierailun aikaan meneillään valokuvanäyttely "Janne - Kohtaamisia Jean Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa". Koska kohde oli kolmas museo, ei tässä vaiheessa vielä osannut olettaa, kuinka tyypillistä museokierroksilla on kohdata Sibeliukseen liittyviä muistoja muodossa tai toisessa. Kertonee, miten merkittävä henkilö hän on Suomelle ollut, kun suuri osa museoista haluaa hänet osaksi näyttelyään. Tai sitten Sibeliuksen uskotaan olevan riittävä vetonaula saada suomalaiset museoon. Mene ja tiedä. Tämä Sibeliuksen inoittama näyttely sisälsi hieman historiaa ja vanhoja kuvia, kuitenkin ennen kaikkea paljon tuoreita otoksia seuduilta, jossa Sibelius on aikoinaan liikkunut. Sibeliuksen maisemat nykypäivään. Hieman erilainen näkökulma.

Mitä: Hämeen linna
Missä: Kustaa III:n katu, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e kevät 2015, 10e syksy 2015, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei.
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: http://www.kansallismuseo.fi/fi/hameen-linna