Mieleenpainuvin osuus oli pimiö. Siis pimiöksi tehty tila, jossa näki pimiössä tarvittavia työskentelyvälineitä. Muistuu mieleen, kun koulussa pääsi kuvataiteen tunnilla kokeilemaan. Lisäksi museossa oli väliaikainen "Pimiö" -näyttely, joka kertoi tarkemmin pimiö työskentelystä ja perinteisestä valokuvien käsittelystä pimiössä. Muuten kiva, mutta kerronta oli vähän turhan taiteellista, kun asiat tehdään oikeasti ihan konreettisesti. Esimerkitkään eivät olleet ehkä havainnollisuuden mukaan valittuja vaan pelkästään taiteellisuuden, mikä suurelta yleisöltä romahduttaa sitä kiinnostusta. Olisi kaivannut oppaan selittämään, kun ei esittelytekstit ja kuvat oikein kohdanneet.
Keskellä museota vitriinissä olevat valokuvaus välineet - nämä herättää välittömän kiinnostuksen! Olisin vain toivonut enemmän esittelyä, nyt ne lähinnä lojui lasien takana ypöyksinään.
Valokuvanäyttelyn puolella oli muutama näyttävä valokuva ja pari havainnollistavaa esimerkkiä valokuvauksen haasteista, valokuvien muokkauksesta ja erilaisista kuvaustekniikoista. Esimerkiksi mieleen jäi kuva, jossa vanhojen kuvien ongelmana oli usein valaistus, mikä konkretisoituu esimerkiksi ulkokuvauksessa taivaassa: pilvet eivät näy vaan taivas on kokonaan valkoinen. Kaksi samaa kuvaa rinnan, toisessa näkyvät pilvet, toisessa eivät. Toimi hyvin.
Museolla olisi aiheena paljon potentiaalia, mutta sortui hienoiseen yliyritykseen. Havainnollistavia esimerkkejä lisää ja selkeämpi rajaus, mikä esittelee valokuvausta tekniikoineen ja mikä on valokuvien taidenäyttely. Tällä aiheella ja näilä tiloilla saisi täysin buenon uppoutumistilan aikaiseksi. :) Tai sitten ei vain nyt auennut ja taiteellisempi väki saa enemmän irti.
Mitä: Suomen valokuvataiteen museo
Missä: Kaapelitehdas, Helsinki
Milloin: 2.9.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Tuskin heti
Lasten kanssa: EI kovin lapsille suunnattu.
Netissä: www.valokuvataiteenmuseo.fi
2 kommenttia:
Kiitos käynnistä ja kommenteistasi! Tosi kiva kuulla, että pidit Pimiö-näyttelyssä ainakin lavastetusta pimiötilasta ja muutamista kuvaesimerkeistä!
Pimiön kuvat ja esineet, tekstit ja äänet, toimintapisteet ja videot on valittu ja suunniteltu juuri siitä näkökulmasta, että ne edustaisivat mahdollisimman laajasti erilaisia näkökulmia valokuvavedostuksen maailmaan ja toisivat myös monipuolista tietoa aiheesta. Taideteoksetkin siis ovat täällä kertomassa pimiötekniikoista! Monien teosten kohdalla on luettavana niitä avaavat tekstit tai taiteilijoiden haastattelut.
Myös esineistä on saatavilla tietoa ainakin neljässä kohdassa: suurennuskojeinstallaation esineluettelossa, alun dokumenttielokuvassa, vitriinin sisällä olevissa kylteissä sekä monessa kohtaa seinätaskuista saatavissa pimiösanastovihkosissa. Harmillista, jos käynnilläsi tuntui, ettei näitä tietolähteitä ollut helppo löytää.
Toisaalta, jos tiedon lukeminen näyttelyteksteistä ei innosta, sitä voi saada myös kuuntelemalla mukavia ja asiantuntevia oppaitamme. Voit tulla museolle yleisöopastusten aikaan (su klo 13, keskusteluopas 14-15) tai varata ihan oman opastuksen.
Suomen valokuvataiteen museon erityisenä rikkautena on se, että se on sekä taidemuseo että valokuvan kulttuurihistorian museo. Toivoit niiden välille selkeää rajausta, mutta sitä emme voi luvata tulevissakaan näyttelyissämme - yhdessä ne ovat enemmän! :)
Parhain terveisin museolta
Sofia Lahti, kuraattori
Kiitokset Sofia selvennyksestä, toivottavasti siitä hyötyy myös joku ennen tulevaa museovierailua valokuvataiteen museossa. :) Opastus tosiaan avaisi näyttelyä varmasti paremmin. Ja voi olla, että vierailun ajankohta kiireisen työpäivän jälkeen ei myöskään edesauta parhaaseen keskittymiseen selitysten osalta, silloin ehkä toimii juuri helppoa ja valmiiksi eteen katettu museokokemus. Toisessa mielentilassa tämä omaa ajattelua vaativa näyttely varmasti aukeaa monelle vieraalle paremmin. Tänne siis opastuksen kanssa tai mieli virkeänä. :)
Lähetä kommentti