29.10.2015

6. Metsästysmuseo sopii cityihmiselle ja riistaintoilijalle

Riihimäeltä löytyy Suomen metsästysmuseo, aivan Suomen lasimuseon kupeesta. Toinen museoholisti lähestyi aihetta noviisina, toinen taas joskus metsästyskortin taskuunsa saaneena. Periltä löytyi kuitenkin molemmille mielenkiintoinen kohde, jossa metsäisessä tunnelmassa voi kokeilla ampumistaitoja, tunnistaa riistaeläimiä ja laskea seiniltä Jaakon keräämät trofeet.


Saavuimme paikalle aivan sukemisajan kynnyksellä. Myöhäisestä saapumisesta huolimatta vastaanotto oli ystävällinen ja henkilökunta opasti, kuinka näyttely kannattaa kulkea läpi. Museo ei ole suuren suuri ja näyttelyt sijaitsevat yhdessä tasossa. Sisältö kuitenkin on kattava ja mielenkiinto pysyy yllä läpi museon. Hienosti on onnistuttu tavoittamaan metsästys lajina niin, että siihen pääsee varmasti tutuksi niin metsiä välttelevät kaupunkilaiset kuin uutta mielenkiintoa harrastukseensa hakevat konkarit, ja kaikki siltä väliltä.

Ensimmäinen sali hätkähdyttää tunnelmallaan. Suurimpaan näyttelytilaan on rakennettu hämärä metsäinen tila, minkä avulla mielikuvitus siirtää samantien ajatukset luonnonkeskelle villieläinten tarkkailuun. Salissa näkee suomenpystykorvan isäntänsä kanssa tositoimissa, hirven tallustelemassa metsässä, kauriita, mutta esitellään myös harrastusvälineiden kehittymisen vuosisatojen aikana. Eikä näyttely jää vain katseluasteelle, vaan salin hämärässä pääsee myös kokeilemaan ampumistaitoja. Videopelillä voi suorittaa leikkimielisen hirvenammuntakokeen. Museon koukuttavin osio, onneksi ei ollut ruuhkaa. Valitettavasti tällä kertaa ei irronnut metsästyskorttia.


Perinteisin osa museosta käsitteli Suomessa metsästettäviä eläimiä. Osio, jota varmasti moni metsästysmuseosta osaa olettaa ja odottaa. Ehkä pliisua, mutta ei sitä täällä voi ohittaakaan. Lajeista oli esillä täytetty näyte ja ymmärrettävästi kirjoitettua tietoa: missä lajia esiintyy, sen metsästysaika ja elintavat. Varmasti monelle peruskoululaiselle hyödyllinen. Muutkin voivat intoutua mukaan tunnistamaan Suomen yleisimpiä eläinlajeja, joita riittää riistaksi asti. Lisäksi metsästysaiheinen valokuvanäyttely oli samoissa tiloissa.

Erikoisin, mutta ristiriitaisia ajatuksia herättävä osa museota oli Jaakko Ojaperän trofeekokoelma. Mies on kulkenut ympäri maailmaa metsästysharrastuksen saattelemana. Kokoelmasta löytyy elukoita yli 100 lajia, reilu 200 kipaletta neljältä mantereelta. Näyttely on laajuudessaan vaikuttava, kun lähtee pohtimaan paljonko harrastuksen ja kokoelman vuoksi on joutunut matkustamaan ja kuluttamaan aikaa. Ihailtavaa omistautumista intohimolleen. Toki jostain näkökulmasta eläinten päiden ripustelu seinille voi näyttää kammottavalta ja turhamaiselta. Luonnonhaaskausta vai sen eduista nauttimisista ja huolehtimista? Metsästysmuseossa tämä näyttely on kuitenkin omimmillaan. Varmasti pienissä vieraissa herättää uteliaita kysymyksiä, jopa moraalista pohdintaa. Erityisen hienoa on, että yksityisesti kerätty kokoelma pääsee kaikkien katseltavaksi, eikä mökkiin pölyyntymään. Tofeekokoelman tutustumiseen löytyy myös mobiiliopas.

Kaiken kaikkiaan hienosti kerätty pieni ja idyllinen, mutta informatiivinen ja havainnollinen museo, jossa kannattaa vähintään Riihimäen ohikulkiessa poiketa. Ei hinnalla pilattu, joskaan hinta tuskin innostaa vakiovierailuihin ilman museokorttia.

Mitä: Suomen metsästysmuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Kyllä
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.metsastysmuseo.fi

23.10.2015

Kasari loppu! -museobileet

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös 80-luku. Museoissa vanhoihin hyviin aikoihin voi palata, mutta ei enää hotelli- ja ravintolamuseon kasarinäyttelyyn. Se loppuu nimittäin 25.10.2015, joten vain pari päivää aikaa kurkistaa näyttely ja purkkakumin saa palkkioksi kun pohtii, mikä kasarissa oli parasta: musiikki, ruoka, historia vai muoti?


Näyttelyn hautajaisia vietetiin jo keskiviikkona 21.10. museon tiloissa. Museoholistilla oli ilo osallistua tapahtumaan. Päivän ohjelmaan kuului niin esittelyä, askartelua ja teeman mukaista puvustusta. Päätosjuhlassa halukkaat sai luonnollisesti kreppiraudalla käsitellyn pään ja tarjolla oli kasarilla tutuksi tulleita hodareita. Nykymakujen mukaisesti, tietenkin. Heeerkullista.


Juhlassa Heinon Tukun Juhlarahasto myös luovutti tunnustuspakinnon Timo Santalalle. Tuskin parempaa kohdetta tunnustuksella voisi olla. Tai edes vaihtoehtoja. Mies on tuttu niin Ravintolapäivä kuin myös We love Helsinki -tapahtumien takaa. Varmaan liikaa kunnianosoituksia hänelle voi palkinnoksi jakaa, sen verran laajalle on tapahtumien kautta iloa ja hyväntuulista tekemisen meininkiä jaettu.

Itse kasarunäyttelystä löytyi luonnollisesti jättikokoinen rubiikinkuutio (jota ei kyllä päässyt pyörittämään...), Trip-mehutetrat (miksei näitä enää sa mistään? Nykylapset eivät edes tiedä, mitä menettävät!) ja itseoikeutetusti discopallo. Ravintolanurkkaus oli sisustettuna Rosson 80-luvun tyyliin. Näyttipä tutulta ja vaikea uskoa, että pian 30 vuotta on vierähtänyt tuosta tyylistä. 80-luvun keittiökaappeihin pääsi myös kurkistamaan, tutulta näytti.



No Kasari päättyy. Mielenkiinnolla odotetaan, millä aiheella hotelli- ja ravintolamuseossa seuraavaksi jatketaan?

5. Suomen lasimuseo - Lasittunutta katseltavaa


Paluumatkalla Hämeenlinnasta, museokyltti osui silmään Riihimäen kohdalla. Vilkaisimme toisiimme, kelloon ja suoritimme pikaisen googlauksen. Kello näyttää 17 ja museo auki klo 18 saakka, hyvin ennättää. Rampille siis ja kohti museota. Sen verran oli museokortin käyttöönoton alkuintoa, että päivän aiemmat neljä museota ei muka päässä tai jaloissa painaneet...

Itse museorakennus on kaunis vanha tehdasrakennus, jossa Riihimäen lasitehdas on myös toiminut. Näyttelytilat ovat kunnostettu vaaleiksi, valoisaksi ja avariksi. Vanhat holvikaaret ja tiilipinnat kuitenkin huokuvat yhä vanhan tehtaan tunnelmaa. Ensi silmäyksillä havaitsee, että museon esineistö on runsas ja monipuolinen.


Museon esittely alkaa tuhansien vuosien takaa lasin valmistuksen alkuajoista, mutta nopeasti hyppää 1700-luvulle, josta suomalaisen lasinvalmistuksen historia oikeastaan alkaa. Suuri osa esineistöstä keskittyy luonnollisesti suomalaisen lasinvalmistuksen kultavuosiin 1800-luvun lopulta jonnekin 1970-luvulle saakka. Kerronnassa vilahtavat niin Riihimäki, Nuutajärvi, Iittala kuin Fiskarskin, joissa merkittävä osa suomalaisen lasin valamistuksesta on tapahtunut. Pääosin aikajärjestyksessä esineistön avulla kerrotaan, missä tehtaissa lasituotantoa on ollut ja miten omistukset ja tuotannot ovat siirtyneet paikkakuntien välillä esimerkiksi omistajavaihdosten myötä. Yleisopastus on selkeä.


Kattavasta kokoelmasta ja hyvistä museopuitteista huolimatta, museon esille pano ja kerronta jäi päivän muiden museoiden (Iittalan designmuseo, Vankilamuseo, Hämeen linna, Militaria, Metsästysmuseo) varjoon, eikä kerronta oikein vetänyt mukaansa lasitaiteen maailmaan. Jostain esineistä, suunnittelijoista ja kokoemista olisi kai kaivannut paremmin tausoittavaa kerrontaa, hieman jännittävää tarinaa: mistä teosten ideat tulevat, suunnittelijoiden ajatusmaailmoita ja kuinka tavarata aikakauttaan peilaavat, kuvia miten niitä on uutuusaikanaan kotitalouksissa käytetty. Selkeä ykeiskerronta olisi kai kaivannut hieman jänniä yksityiskohtohtia mukaansa tempaistakseen. Ja vaikea kuvitella, kuinka lasikuutioiden sisällä olevat lasiesineet saisi lapset näyttelystä innostumaan, jos mukaan tänne päätyisivät.

Museon yläkerrasta löytyi myös vaihtuva näyttely, joka kertoi Venetsialaisesta lasitaiteesta. Kontrasti mahtipontisen ja koristeellisen italiailaisen lasitaiteen sekä pelkistetyn ja linjakkaan suomalaistaiteen välillä on suuri. Näyttelyiden näkeminen samassa yhteydessä korostaa, kuinka monipuolinen valmistusmateriaali lasi on: samasta materiaalista muotoutuu monen tyylistä taidetta ja käyttöesinettä. Tämä havainto kuitenkin jää kävijöiden oman huomaamisen varaan, eikä lasinkäsittelyn erilaisia vaihtoehtoja varsinaisesti museossa korosteta. Tietysti kyseessä on Suomen lasimuseo, mihin venetsialaiset esineet eivät normaalisti kuulu. Tämä monipuolisuusvertailu vaikka laajemminkin toisi ihan mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Vaikka sitten korostaen suomalaista lasia, kun Suomessa ollaan.

Mitä: Suomen lasimuseo
Missä: Tehtaankatu 23, Riihimäki
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 6e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ei
Lasten kanssa: Ei
Netissä: www.suomenlasimuseo.fi

16.10.2015

Museoretki Hämeenlinnaan


Mikä ihmeen museoretki?

Golfmatkat, keikkareissut ja kylpylälomat ovat tuttuja syitä maiseman vaihtoon. Päivän tai parin reissut onnistuvat myös muoseomatkaillen. Museovierailu tai kaksi on helppo yhdistää muuhun matkaan ja toisinpäin; Hämeen reissulla majottauduimme kylpylään. Valitsee vain useita museoita lähietäisyydeltä toisistaan tai suunnittelee pidemmän reitin kulkemaan museosta toiseen. Museoiden perässä retkeillen helposti pääätyy muuteen vieraaksi jääviin kaupunkeihin tai kyliin. Samalla voi löytyy kivoja ravintoloita, ajankohtaisia paikallistapahtumia ja yllättävää oheistoimintaa. Matkailu tunnetusti avartaa, museomatkailu kenties enemmän... Museokorttilaisille kustannuksetkin pysyvät kotimaassa kohtuudessa, kun sisäänpääsy lukuisiin nähtävyyksiin on jo valmiiksi kuitattu. ;) Blogissa esitellään jatkossa museoiden mukana muutamia kivaksi koettuja museoreittejä vinkkien kera.


Hämeessä on tiiviisti monta museota

Ensimmäisenä museoretkikohteena esittelyssä on Hämeenlinna, joka on oiva kohde päivän tai parin museomatkalle. Kaupungista lähiseutuineen löytyy lyhyeltä ajoetäisyydeltä peräti 15 museota, joista kahdeksan on museokortilla saavutettavissa (merkitty m-kirjaimella). Vinkatkaa, jos joku kohde puuttuu listalta, lisätään! Jos ei ole autoa käytössä tai haluaa kunnon ja raittiin ilman vuoksi kulkea jalan, sijaitsevat Hämeenlinnnan keskustan kaikki museot kävelyetäisyydellä toisistaan.

1. Designmuseo Iittala(m)
2. Hauhon esinemuseo
3. Hämeen linna (m)
4. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo(m)
5. Hämeenlinnan taidemuseo(m)
6. Härkätien museo
7. Kotiseutumuseo Pellava ja Sahti, Alfred Kordelinin ajokalumuseo
8. Kotkon talomuseo
9. Museo Militaria(m)
10. Museo-Eerola
11. Palanderin talo(m)
12. Sibeliuksen syntymäkoti(m)
13. Säästöpankkimuseo
14. Vankilamuseo(m)
15. Parolan panssarimuseo


Museoholistin retki: Kylpylä -> Iittala -> Vankilamuseo -> Hämeen linna -> Militaria -> Lasimuseo -> Metsästysmuseo -> Koti

Jotta ennättää olla ensimmäisenä museon ovilla, on hyvä paikalla olla ajoissa. Mielummin matkustaa seudulle edellisenä päivänä siis... Hämeen reissulla majottauduimme Aulangon Kylpylähotelliin ennen retkipäivää. Hotellille ajaessa vastarannalla näkyi komea Hämeen linna. Maisemasta syntyi odottava tunnelma seuraavan päivän museokierrosta kohtaan. Vastaanotossa kyseltiin matkaan syytä: Työ, perheloma, urheilu, vapaa-aika. Miksei listalta löydy museomatkaa? Ihan vain museokortin perässä tänne tultiin, creditit siis sinne kiitos! :D Myös Vanajanlinna olisi varmasti museoretkeen henkeen sopiva majoitusvaihtoehto Hämeessä. Ja löytyyhän keskustasta lukuisia muitakin vaihtoehtoja.


Oma museokierroksemme alkoi Design museo Iittalasta(m), sillä klo 10 aikoihin ei Hämeen linnaan ollut pyhäpäivän vuoksi pääsyä. Ovet aukeaisivat vasta klo 11 ja hyödynsimme ajan poikkeamalla ensin Iittalaan. Iittalasta löytyy musoen lisäksi kattava outlet-myymälä, kahvila ja käsityöläisputiikkeja.

Iittala visiitin jälkeen ajelimme takaisin Hämeenlinnaan ja keskelle museokesittymää. Kiersimme Vankilamuseon(m), ruokailimme museovisiitin yhteydessä Hämeen linnassa(m) ja lopuksi suuntasimme Museo Militariaan. Tämän jälkeen kävimme kurkkaamssa Panderin taloa(m). Opaskierros oli juuri alkanut, emmekä tällä kertaa jaksaneet jäädä odottamaan 25 minuuttia seuraavaan kierrokseen - infoähky oli neljän museon jälkeen riittävästi vallannut päätä. Museo jäi siis välistä ja jatkoimme kohti kotia.

Paluumatkalla joku museokipinä kuitenkin syttyi vielä ja poikkesimme Riihimäellä Suomen lasimuseossa(m) ja Metsästysmuseossa(m). Tällä reissulla valkkasimme vain museokortilla ilmaisen sisäänpääsyn kohteita, mutta kiinnostuksen mukaan läheltä löytyy myös muita museoita.

Vinkit retkeen

Hämeen linna (m), Vankilamuseo(m), Museo Militaria(m), Säästöpankkimuseo ja Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo(m) sijaitsevat näköyhteydessä toisiinsa. Rykelmän kiertämiseen on hyvä varata nopeallakin tahdilla muutama tunti. Jos aamusta aloittaa, niin lounaan voi nauttia Hämeen linnasta löytyvässä ravintolassa tai Museo Militarian lounasravintolassa, joissa kyllä kahvittelukin onnistuu.

Rannalta on helppo jatkaa kaupunkia kohti. Palanderin talo(m) sekä Sibeliuksen syntymäkoti(m) löytyvät vain muutaman korttelin päässä museokeskittymästä. Palanderin talossa vieraillessa on hyvä huomioida, että taloon ei pääse vapaasti tutustumaan milloin vain, vaan ainoastaan puolitunnittain oppan johdolla. Keskustan kahvilat löytyvät läheltä kahvihetkeä tai välipalaa varten. Hämeenlinnan taidemuseokin on vain sillan toisella puolen, vaikka ei oheiseen karttaan mahdu: Hämeenlinnan museokartta

Päiväretki on hyvä aloittaa tai päättää johonkin lähiseudun museoista, jos on autolla liikkeellä. Designmuseo Iittala(m) on esimerkiksi vain reilun vartin ajomatkan päässä Hämeenlinnasta Tamperetta kohti. Väliin sijoittuu myös Parolan Panssarimuseo. Jos aikaa on enemmän kuin päivä, voi maakuntamatkaillen käydä myös Härkätien museossa, Kotkon talomuseossa, Tuuloksella Museo-Eerolassa, Hauhon esinemuseo, Lammin kotiseutumuseoissa tai ajokalumuseossa. Monet maakuntien pienet museot ovat avoinna hyvin rajoitetusti ja joskus vain kesäaikaan, joten aukioloajat on hyvä tarkistaa ennen paikalle kurvaamista. Ettei tule paha mieli.

3.10.2015

4. Museo Militaria - esimerkki innostavasta museosta!

Jos joku kysyy miksi hankkia museokortti, niin Museo Militaria on ehdottomasti yksi vastaus. Kyllähän Hämeenlinnassa käydessä Hämeen linna on se itsestään selvä "must see" -kohde ja vankilamuseokin jo nimenä herättää uteliaisuutta, joiden jälkeen voi Militaria ajanpuutteessa listalta tipahtaa. Ei pitäisi. Onneksi poikettiin, loppua kohden ihastuttiin. Mikä löytö, johon ei välttämättä ilman museokorttia olisi koskaan päätynyt!

Tämän museon ajatuksen juoksussa pysyy messissä jopa insinööriaivoilla ajatteleva putkiaivo. Näyttely on kolmessa kerroksessa ja reitti opastetu selkeästi. Se kuljettaa kävijän läpi Suomen maajoukkojen puolustushistorian keskiajalta aina tähän päivään ii-hailtavan kronologisesti. Menneiden tapahtumien havainnollistamisessa on onnistuttu. Mieleen painuu viestijoukkojen vanhat kuuntelu-, morsetus-, salakirjoituslaitteistot.



Armeijan käytössä olleet asut eri aikoina ja eritarkoituksissa on esitelty hyvin. Näkyy kuinka materiaalit ovat kehittyneet ja varustus muuttunut. Näitähän löytyy monesta museosta, mutta täällä esillepano saa syventymään niihin jostain syystä ihan toisella tapaa. Yläkerrassa näyttelyn lopuksi kerrotaan rauhanturvajoukoista ja esillä on myös valtava tinasotilas kokoelma, todennäköisesti monen pikkupojan unelma. Piharakennuksista löytyy lisäksi lisätilat vaihtuville näyttelyille, jossa vierailun aikaan oli esillä kunniamerkkejä. Ehkä pliisuin osuus museosta.


Pois kulkiessa pihan kautta tulee väkisinkin katsottua tykistöt. Tosin niin mielekkäästi ja hyvillä infolapuilla ne seisovat rivissä, että tarkempaa tutkiskelua ei oikeastaan voi välttää. Huomioda kannattaa myös tykistöhalli, jossa ne arvokkaimmat tykit on pois säiden armoilta. Ja onhan vanha hyvin säilynyt kasarmialuekin katseltavan arvoinen jo itsessään, pihalta on kauniit näkymät vesistölle ja viereiselle Hämeen linnalle.


Museon kerronta on yhdistyy helposti kouluaikojen historian tunteihin, mutta tarjoaa huomattavasti lisätietoa aiheesta innostuneille. Ja onnistuu innostamaan. Etenemis- ja tietotahdin voi kuitenkin kukin itse sopeuttaa omaan tahtiin ja kiinnostustasoon sopivaksi. Kokonaisuus on hyvin tasapainossa ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. Välillä saa jopa jännityksellä odottamaan, mitä seuraavasta tilasta löytyy ja pohtimaan muistaako, mikä oli seuraava historian tapahtuma vai meneekö arvaus metsään.

Lähtökohdat museovierailulle tälle kohteelle eivät olleet loistavat. Päivän neljäs museo ja takana jo designista kiinnostuneelle suomalaisen lasitaiteen yksi mekka - Iittala, vanha vankila ja klassikko kohde eli linna. Militaria aiheensa vuoksi tuntui hyvältä jättää viimeiseksi läpijuoksu kohteeksi. Tuskin jaksaa keskittyä, ei varmasti kannata paneutua ja jättää jäljelle suurta keskittyymiskykyä. Mutta mennään, kun on museokortti. Oikeanlaisella esillepanolla tämä kohde onnistui kuitenkin palauttamaan keskittymisen ja jäämään mieleen kuukausienkin jälkeen. Juuri tällaisia hyvien museoiden tulisi olla. Heti oli selvää, että tänne on palattava vielä paremmalla ajalla ja keskittymiskyvyllä uudestaan. Yhä on mielessä, milloin mennään taas Militariaan?

Mitä: Museo Militaria
Missä: Vanhankaupunginkatu 19, Hämeenlinna
Milloin: 14.5.2015
Maksoi: 8e, Museokortilla - for free
Uudestaan: Ehdottomasti
Lasten kanssa: Kyllä
Netissä: www.museomilitaria.fi